Hevosen selän terveys ja rakenne (kuormankantokyky osa 5.)

Pitkä ja korkea säkä

Aiemmat artikkelit ovat käsitelleet hevosen kuormankantokykyä ja siihen negatiivisesti ja positiivisesti vaikuttavia asioita. Hevosen selkärakenne on voimakkaasti periytyvää ja mm. kissing spine, eli okahaarakkeiden välin kaventuminen on yleistynyt ratsuhevosilla valitettavan paljon. Etenkin ratsujen jalostuksessa selän terveys ja toimivuus tulisi olla ensimmäinen arvosteltava asia.

Muoti vs käytäntö

Nyt on ”muotia” jalostaa hevosia joilla on pitkä ja korkea säkä, pysty lapa, lyhyt rintaranka ja pitkä lanneranka. Tämä rakenne mahdollistaa hevoselle kovat vauhdit (laukka- ja ravihevoset) sillä kyseinen rakenne jäykistää hevosen selkärakennetta. Tämä selkärakenne altistaa tutkitusti myös kissing spinelle.

Pitkä ja korkea säkä
Yhä yleistyvä selkärakenne hevosilla: pitkä ja korkea säkä, pysty lapa, lyhyt satulansija, pitkä lanneranka. Hyvä vauhtilajeissa, mutta todella hankala satulakaupoilla tai vaikka kouluratsastuksessa. (Kuvapankki)

Mitä kovemmat vauhdit, sen jäykempi selkärakenteen on oltava että ranka kestäisi vauhdin tuomat voimat. Sama asia kuin ettei kukaan halua ajaa ilmajousitetulla maasturilla formularadalla, mutta toisaalta kukaan ei myöskään halua ajaa formulalla epätasaisella metsätiellä. Eli kaikelle on paikkansa, jäykkä selkärakenne palvelee vauhtilajeissa, mutta tuo isoja ongelmia kun hevosella pitäisikin tehdä sivutaivutuksia.

Vauhtilajien sivuhöyste

Selkärakenne on voimakkaasti periytyvä, joten etenkin ratsujalostuksessa hevosen selän rakenteeseen ja satulansijaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ei ole tavatonta törmätä lähes 170cm korkeisiin hevosiin joiden selkään mahtuu juuri ja juuri 16″ satula. Lyhyt rintaranka on tyypillinen etenkin hevosilla joilla on joko juoksijoita tai täysveristä suvussa.

Laukkahevosen selkä
Laukkahevosen selkään ei kummosen satulan tarvitse mahtua koska niissä ei ”istuta” ja ratsastajien keskiarvopaino on 54kg. Ongelmia tulee siinä kohtaa kun selkään tulisi mahduttaa koulusatula ja yli 60kg ratsastaja. Joillain isoilla täysverisillä voi olla lyhyempi satulansija kuin kymmeniä senttejä pienemmillä ratsuponeilla. (Kuvapankki)

Suomenhevosten ravijalostus on tuonut suomenhevosille pitkää, korkeaa säkää, lyhyttä rintarankaa, pystyä lapaa ja pitkää lannerankaa. Rakenne saattaa mahdollistaa kovempia aikoja, mutta tulee aiheuttamaan ongelmia jos hevosesta tehdään ratsu tai sillä halutaan tehdä monipuolisesti erilaisia töitä. Myös suomenhevosilla kissing spine on yleistynyt (puheiden mukaan, valitettavasti tälle ei ole tutkimus- tai tilastoja lainkaan).

Kissing spine hevosella
Kissing spine (ks) eli okahaarakkeiden väli on kaventunut ja pahimmillaan hankauksen johdosta okahaarakkeet luutuu yhteen. Hevosen käytöstä riippuen ks saattaa olla hevosella kivuton/oireeton, vaikkakin se vääjäämättä johtaa aina muuttuneisiin liikeratoihin. Muuttuneet liikeradat johtavat taas suurella todennäköisyydellä sekundääriongelmiin kuten erilaisiin ontumiin, jänne- ja nivelvaivoihin. Sanotaan että vääränlaisella ratsastuksella voidaan aiheuttaa ks, varmasti jossain määrin totta, mutta tunti päivässä ratsastusta 5 kertaa viikossa on vain 3% hevosen elämästä, eli kyllä hevosen selkärangan synnynnäisen rakenteen tulee olla jo altistava ja hankausta tulee tapahtua hevosen jatkuvassa arjessa. Valtaosalla hevosista vaiva on kivulias. (Kuva: Minna Kemppainen)
Hevosen lanneranka
Terveessä ja normaalirakenteisessa selässä tulisi olla hyvin tilaa okahaarakkeille. Rintarangan okahaarakkeissa on rotaatiota eri suuntiin ja etenkin kouluratsuilla ahdas selkärakenne heikentää merkittävästi liikkeen laatua. Kissing spine tulee yleensä niihin okahaarakkeisiin joista rintaranka taipuu eri suuntiin eniten, joten ahtaus okahaarakkeiden välissä pienentää liikelaajuuksia. Lisäksi samat okahaarakkeet ovat ne jotka ovat satulan etu- ja takakaaren alla jolloin ks aiheuttama kipu saattaa tehdä hevosesta jopa hengenvaarallisen. Lihakset kiinnittyvät luihin, mitä pienemmät ja ahtaammat luut, sen vähemmän tilaa lihaksille, sitä heikommat lihakset. (Kuva: Miisa Wikman)

Vältetään ääripäitä

Kaikki ääripäät: pitkät, lyhyet, korkeat, kapeat jne. vaikuttavat tavalla tai toisella aina liikkeeseen ja liikkeen tuottamiseen, halusimme tai emme. Siksi jalostuksessa ääripäitä tulisi välttää ettei päädytä tekemään suota sinne ja vetelää tänne.

Luonnollisesti sen kanssa eletään mitä on sattunut syntymään. Itsellänikin on omakasvatti jonka vanhemmat ovat normaalirunkoisia ja silti tästä omasta tuli pitkä kuin haitaribussi ja selän kanssa joutuu olemaan tarkka (pitkä ja hieman painunut selkä, pituutta sekä rinta- että lannerangassa). Jalostusvalinnoissa joudun ottamaan tämän huomioon etten kertaa ”ylipitkää” runkoa mutta en ampuisi myöskään toiseen ääripäähän.

Mitä pidempi selkä, sen enemmän selkälihaksia tulisi työstää että selkä pysyisi kunnossa ja kuormankantokyky olisi mahdollisimman hyvä.

Kaikkeen edellä mainittuun löytyy miljoona anatomista poikkeusta jotka kumoavat tai vahvistavat säännön. Edellisessä kirjoituksessa on listattuna muita asioita jotka vaikuttavat hevosen kuormankantokykyyn, löydät sen tästä.

Muutamia lähteitä:

The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: part I. Physiological responses

Overriding Spinous Processes (“Kissing Spines”) in Horses: Diagnosis, Treatment, and Outcome in 212 Cases

Estehevonen
Kyllä se vähän niin on, että kun selättömällä ratsulla on hankala ratsastaa niin se selkä saisi olla jalostusarvosteluissa aivan ykkösasia. Estehevosilla suositaan pitkää lannerankaa, koska se lisää elastista energiaa ja ponnistusvoimaa, ja koska monet esteratsastajat ovat normaalikokoisia miehiä niin myös satulansijaa on oltava.  Tasapainoinen, se on se mihin tulisi pyrkiä kaikessa jalostuksessa. (Kuvapankki)

Lue lisää hevosen kuormankantokyvystä ja siihen vaikuttavista asioista:

Hevosen kuormankantokyky osa 1.

Mitkä asiat vaikuttavat hevosen kuormankatokykyyn (osa 2.)

Kuinka paljon hevonen voi kantaa painoa? (Kuormankantokyky osa 3.)

Hevosen satulansija (kuormankantokyky osa 4.)


Jos aihe kiinnostaa, katso verkkokurssi ”Hevosen biomekaniikka – selän toiminta”, joka poistuu valikoimista vuoden vaihteessa (ja myös tarjouksessa), mutta ehdit hyvin lukemaan sen vielä läpi.

”Hevosen rakenne” – kurssilla käsitellään tarkemmin hevosen selkärakennetta, rotu- ja lajisuuntakohtaisia eroja, rakenteen vaikutusta liikkeeseen ja terveyteen, sekä rakenteen periytyvyyttä ja erilaisia selkäongelmia.

Kissing spinesta ja muista tähän kirjoitukseen liittyvistä ja liittymättömistä asioista lisää FB ryhmässä ”Hevosen kehonhuolto / MW Hevospalvelut”, tervetuloa ryhmään.