Vetääkö hevonen selällä vai rinnuksella

Ravihevonen

Keskustelupalstojen kestosuosikki valjastuksissa on ravivaljastus ja kuinka siinä saa vedon rinnukselle. Ravivaljastus on tietoisesti suunniteltu selällä vedettäväksi. Jotta vedon saisi rinnukselle tulisi muuttaa sekä valjastus, aisakiinnitys että kärryt. Ravivaljastus on suunniteltu kilvanajoon.

Pieni ravivaljaiden historiikki

Alunperin ravivaljaat olivat samanlaiset kuin nykypäivän valjakkovaljaat. Valjaissa oli rintaremmistä lähtevät vetoliinat jotka meni akselissa olevaan vetokarttuun. Aisat olivat irti aisalenkeissä joissa oli myös löysä vatsavyö. Aisat olivat melko matalalla hevosen kyljillä. Lisäksi käytetiin mäkivyötä. Toimintaperiaate valjastuksella oli täysin sama kuin valjakkovaljaissa.

alkuperäiset ravivaljaat
1800-luvun lopulta ravivaljaat ja kärryt näyttivät tältä. Kärryissä oli suuret pyörät ja kuski istui korkealla. Rintaremmistä lähti vetoliinat akselissa olevaan vetokarttuun jonka kautta oli veto (hevonen työnsi kärryjä rintaremmillä, aisat piti kärryt oikeassa suunnassa). Aisat olivat irti aisalenkeissä ja mäkivyöllä estettiin niitä työntymästä liikaa eteen, vetoliinat huolehti etteivät ne myöskään tippuneet aisalenkeistä. Tällä tyylillä mentiin n. 1920 luvulle saakka.

1920-1940

1920-luvulla kaarrejuoksu alkoi yleistymään ja irtonainen aisakiinnitys alkoi tuoda vaaratilanteita kun kärryt kaatuili. Hevosen rinnus haluttiin jättää vapaaksi joten koitettiin n. 10 vuoden ajan ajaa kokonaan ilman rintaremmiä. 

ravivaljaat 1920 luvulla
1920 luvulla yleistyi tapa ajaa kokonaan ilman rintaremmiä. Kuski tipahti jo vähän alemmas, pyörät pieneni. Aisat sidottiin remmeillä silaan ja mäkivyö jäi kokonaan pois. Aisan kulma laski alaviistoon. Monissa valjastuksissa aisakiinnitys nousi jo hieman ylemmäs, lähemmäs hevosen selkää.
Ilman rintaremmiä
Suomenhevosori Murto 1917-1936. Murrosta löytyy kuvia sekä rintaremmillä että ilman, Sukupostissa kuvia myös rintaremmillä ja vetokartulla vuonna 1922. Kuski alkaa tippua alemmas ilmanvastuksen pienentämiseksi. Aisan kulma nousee ylemmäs.

1940-1960


1940-luvun hujakoilla käytössä oli vähän kaikenlaisia viritelmiä, mutta yleisesti aisat alettiin kiinnittää kiinteästi silaan, että kärryt pysyisivät vakaampana. Kärryjen sahaava liike kovissa vauhdeissa oli edelleen iso ongelma. Kärryt olivat myös vaarassa kaatua.
Akselia tiputettiin merkittävästi alemmas ja lähes kaikissa malleissa oli todella lyhyet aisat.

Vielä 50-luvun loppuun monissa kilpakärryissä oli kuitenkin vetokarttu. Rintaremmi oli enimmäkseen pitämässä silaa paikoillaan, koska niitäkin onnettomuuksia oli, paljon, joissa sila valui kupeisiin.

Kun vetokarttu viimein jäi kärryistä pois alettiin pitkät liinat pyörittää aisojen ympäri.

Työhevosen loppu, urheiluhevosen alku


1960 luvulla alkoi raviurheilun ”kulta-aika”. Hevoset eivät olleet enää työhevosia, oli kilpahevoset erikseen. Tämä ilmiö oli globaali ja puhutaan urheiluhevosen lanseeraamisesta.

Suomessa edelleen yleisesti treenattiin etenkin suomenhevosia äestämällä tai muilla töillä ja työvaljailla. Vauhtia ajettiin erikseen, voimaa ajettiin pellolla tekemällä töitä tai talvella reellä.

60-luvulla valjastus ja kärryt alkoivat saada nykypäiväistä ulkonäköään ja kuski on tiputettu jo hyvin alas.

Rintaremmittä ajo
Kuvan lähde tässä linkissä.
Ilman rintaremmiä
Kuvan lähde tässä linkissä.

1980-2000

1980-luvulta eteenpäin alkoi kova suunnittelu sekä valjastuksien, pikalukkoviritelmien ja kilpakärryjen saralla. Patentteja erilaisista kilpavarusteista ja ratapohjista löytyy pilvin pimein. Aisojen korkeus nousi ylemmäs ja aisakiinnitys muuttui yhä kiinteämmäksi.

Kehitystöissä laskettiin tarkkaan vierintävastuksia erilaisilla pyörillä ja kuskin asennon merkitystä alettiin tutkia enemmän. Alkoi tutkimukset ratakallistuksien vaikutuksesta sekä hevosen terveydelle että kärrysuunnittelun näkökulmasta. Aikaerot hevosten välillä pieneni mutta ajat sitä vastoin koveni. Jokainen sadasosa sekunti merkitsi joten mm. Uppsalan yliopistossa on jo 60-luvulta saakka tehty merkittävää tutkimusta ravihevosten varusteiden, ratapohjien, kallistuksien ja kuskin asennon vaikutuksista. Kuskia tiputettiin entistä alemmas ja materiaalit vaihtui vähitellen ilmanvastuksen pienentämiseksi.

Kaarrejuoksu aiheutti edelleen päänvaivaa, edelleen kärryt saattoivat vempata perässä ja tarvittiin yhä kiinteämpää kiinnitystapaa että kärryt olisivat turvalliset.

2000-luvulla yleistyi nykyinen käytössä oleva pikalukkokiinnitys, aisat on nostettu käytännössä selän korkeudelle kiinni että lavoille ja etuosalle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Aisoja nostamalla yhä korkeammalle vähennetään kylkien liikkeistä tulevaa ”vemppausta”. Samalla estetään kiinteällä aisakiinnityksellä hevosen taipuminen kyljistä.

Maailmalla on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt tapa jättää rintaremmi kokonaan pois kilpailuissa. Kts esim tämä ja tämä linkki.

Eli: valjaat on suunniteltu tietoisesti vedettäväksi silan kautta hevosen selällä, ei rintaremmillä ja rinnuksella.

Etuosalle halutaan maksimaalinen liike, ja samalla pitää estää se etteivät kärryt ala sahaamaan hevosen liikkeen mukana. Välystä ei saa olla, koska se hidastaa ja lisää ilmanvastusta + tekee luonnollisesti kaarteissa kärryistä vaaralliset.

Kärryjen liikkeiden, vastuksien ja voimien laskennassa käytetään mm. lagrangen mekaniikkaa (pienimmän vaikutuksen periaate), koska hevonen ja kärryt muodostavat komponentin joka liikkuu useampaan kuin kahteen itsenäiseen suuntaan, jolloin Newtonin mekaniikan lait voivat olla vaikeita soveltaa esim. kärryjen suunnittelussa.

Ja google scholarista löytyy patentti (esim. hakusanalla sulky horse) poikineen erilaisten kilpakärryjen suunnitelusta. Siellä on mielenkiintoisia kuvia ja kokeiluja, mutta samalla lueteltu ongelmia mitä on sekä nykyisissä kärryissä ja valjaissa että mitä ongelmia näillä patenteilla koitetaan ratkoa.

Jokaiselle on paikkansa

Kuten sanottua, valjakkovaljastus nykyisten ravihevosten vauhdeissa on hengenvaarallinen ja hidastaisi hevosta aivan liikaa. Kilpakärryt painavat muutaman kymmenen kiloa pyörineen, joten hevoselle syntyvä vastus on minimoitu aivan varmasti niin pieneksi mitä sen sääntöjen mukaisesti saa.

Ongelmathan syntyvät siinä kohtaa kun samaa valjastustapaa käytetään vastuksen kanssa tai raskailla autonpyöräkoppakärryillä töyssyisellä tiellä.

Kiinteässä valjastuksessa jossa veto on hevosen selällä on myös irtiotto ja iskunvaimennus hevosen selällä. Häntäremmi ja sila tuo jarrutuksessa ison paineen hevosen selkärangalle, etenkin lannerankaan (inertia). Etenkin pienten ponien kanssa tämä olisi tärkeää huomioida, ja mitä raskaampi kuorma, sen suurempi huomio.

Sunnuntaiajeluun koppakärryt saa modifioitua jossain määrin ergonomisemmaksi hevosille ja poneille. Se vaatii mm. aisojen levittämistä, vetokartun ja valjakkovaljaat. Jos hevonen kärsii toistuvista selkä- ja lannerankaongelmista olisi ajovarusteet hyvä tarkistaa. Ravivaljastusta ei ole suunniteltu valmennuksen, vastuksen tai painon näkökulmasta vaan päinvastoin, vauhdin ja mahdollisimman pienen vastuksen näkökulmasta.

Ja ei, rissat ei vedä kärryä, rissat tasaavat painetta hevosen liikkeiden mukana ettei kireälle laitettu rintaremmi hankaa olkapäitä. Rissojen kulma ja toimintaperiaate on eri kuin vetokartun.

Vain vetokarttu ja liinat, irtonainen aisakiinnitys ja leveämmät aisat (=välys) siirtävät vedon selältä rinnukselle ja silloinkin vain jos vetolinjat on suorat.

Vetolinjat
Vetolinja längillä lähtee suorassa linjassa hartialta kohti maata ja rintaremmillä suoraan takaviistoon tai hieman alaviistoon. Jos linjaan tulee koukku ylös tai alas, siirtyy veto selälle ja längistä tai rintaremmissä tulee koriste kaulalle. Rintaremmi ei saa painaa henkitorvelle eikä olla olkanivelen päällä. Valjakkovaljastuksessa aisat pitävät vain vedettävän vaunun oikeassa suunnassa, aisan pään ollessa irrallisena selustimessa, merkittävästi alempana kyljillä kuin ravikärryillä.

Lisää vetolinjoista, painepisteistä, välyksestä tai sen puutteesta, tutkitusta tiedosta, hevosen anatomiasta jne. löydät kattavalta verkkokurssilta. Valjastaminen on anatomiaa ja fysiikkaa joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä sitä kokonaisuutta saa puristettua yhteen blogikirjoitukseen.

Valjastuksen taito – valjastuskurssi netissä 

Lue Miisan haastattelu aiheesta Kuninkuusravit 2020 sivuilta tästä linkistä.