(Työ)hevosen liikemekaniikka

Ruotsinardenner

Muutaman sitkeässä elävän harhakäsityksen korjaaminen (työ)hevosen liikemekaniikoista. Nämä samat asiathan pätevät lajisuunnasta riippumatta. Kyse on oikeassa elämässä eri liikemekaniikkojen tuntemisesta, erilaisten valmennustapojen ymmärryksestä sekä hevosen rakenteen hahmottamisesta.

  1. Kaikki suomenhevoset ovat työhevosia.
  2. Työhevoset on etupainoisia.
  3. Työhevoset puskee painetta vastaan.
  4. Työhevoset ovat laiskoja.
  5. Paikoillaan seisominen on laiskan hevosen merkki, ja jos hevonen osaa seistä paikoillaan siltä puuttuu eteenpäinpyrkimys.
  6. Eteenpäinpyrkimys tulee eteen ajamalla – tai – ”kyllä se rauhoittuu hangessa”.

Väittämä 1. ”Kaikki suomenhevoset ovat työhevosia.”

Kaikki maailman hevosrodut ovat olleet työhevosia pl. nykyiset urheiluhevoset (täysverinen, erilaiset puoliveriset). Vielä 50-luvulle saakka kaikilla hevosilla tehtiin töitä, oli se työ sitten työratsastusta, työajoa, maataloustöitä, metsätöitä, karjanpaimennusta, postinkuljetusta, ihmisten kuljetusta, mitä tahansa. Hevosia ei pidetty lemmikkeinä eikä urheiluvälineinä.

Urheiluhevonen käsitteenä lanseerattiin vasta 1970-luvulla.

Suomenhevosen työkäyttö tyssäsi kuin seinään 70-luvulla kun valtio poisti verohuojennukset hevosvetoisesta metsätyöstä. Maatilat ohjattiin poliittisesti ja verotuksella siirtymään maatalouskoneisiin. Raviurheilu pelasti silloin suomenhevosen.

Suomenhevonen
Suomenhevosia työkantakirjassa. Kirjasta E. Sihvola, Hevoshoito-oppi maatalouskouluja varten vuodelta 1947.

Nyt suomenhevonen on valtaosaksi ravihevonen. Prosentuaalisesti suurin osa suomenhevosista jalostetaan ravihevosiksi. Ravihevosen rakenneihanne ei vastaa ratsun rakenneihannetta.

Työhevosen ideaali rakenne vastaa yllättävän paljon klassisen kouluratsun ihannerakennetta, sillä niihin pätevät samat fysiikan lait. Tätä rakennetta ei enää jalosteta, eli samalla katoaa työominaisuudet hevosista. Ei voida samaan aikaan kehua miten suomenhevosesta on jalostettu työhevonen pois ja tehty urheiluhevonen, ja seuraavassa lauseessa olettaa että kaikki suomenhevoset ovat edelleen työhevosia. Nämä lauseet ovat ristiriidassa keskenään.

Työhevosella tulisi ideaalisti olla 45° lapakulma ja erittäin vahva neliön mallinen kroppa. Liian pystyllä tai liian loivalla lavalla se työntää kuormaa olkanivelellä. Sillä tulee olla vahva selkä ja syvä runko että se pystyy välittämään voimaa läpi kropan.

Kaikki mittasuhteet tulevat olla suhteessa toisiinsa, ääripiirteet laskevat aina kokoamiskykyä, tasapainoa, muuttaa lihaksiston mittasuhteita ja heikentää työntövoimaa. Kuormankantokyky tai työntökyky on sidottu hevosen rakenteeseen.

hevosen nivelkulmat
Hevosen ideaalit nivelkulmat ovat säilyneet vuosituhansia, samoin kehon mittasuhteet joissa on vältetty ääripiirteitä. Työteho, kuormankantokyky, kuormantyöntökyky – nämä kaikki on puhtaasti fysiikan kaavoilla laskettavissa ja koska ne ovat ne mitkä kestää, on jalostuksessa palattu niihin aina yhä uudelleen.

Nämä kaikki pätevät myös 100% ratsuihin.

Hevosella tulee olla vahvat nivelet ja vahva luusto että se kestää kuorman paineen. Järeään luustoon voi kiinnittyä suuremmat lihakset. Työhevosen tulee olla lihassolutyypiltään ja luonteeltaan sellainen että se kestää pitkään monotonista, aerobista, raskasta työtä epätasaisessa vaihtelevassa maastossa.

Nämä on myös laskettavissa fysiikan kaavoilla, ja voimantuottoa ja kehon mittasuhteita on tutkittu runsaasti, joten ei tarvitse olla arvailujen varassa, näistä löytyy tutkittua tietoa paljon – toki enemmän ratsun näkökulmasta.

Väittämä 2. ”Työhevoset ovat etupainoisia”.

Väärin – kaikki hevoset ovat etupainoisia.

Lue lisää: ”Millainen on etupainoinen hevonen”.

Työhevonen joka ei osaa kulkea ryhdissä ja koota itseään, rikkoo itsensä.

Työhevosen tärkeimpiä fyysisiä taitoja on mm. puoliaskellus joka on erittäin koottua käyntiä. Hyvin harvoin näkee enää hevosia jotka osaavat puoliaskeltaa.

Irtiotto vastaa fyysisesti kouluratsun korkeimpia kokoamisen muotoja (piaffe, levade), sillä erotuksella että siinä tarvitsee itsensä kokoamisen lisäksi vielä irtiottaa kuorma.

Työhevonen vaatii järjettömän kokoamiskyvyn. Jos se ei osaa koota itseään, se hyppää längille (rykii olkapäänsä rikki), ottaa lomaa längistä (väistelee länkiä, koittaa peruuttaa tai kääntää pois kuorman edestä), vetää nenä pystyssä selkä alhaalla (aivan kuten kokematon ratsu) jne.

Hevosen kokoamiskyky on sidottu sen luonteenseen, synnynnäiseen rakenteeseen ja lihaskuntoon. Ihminen joko vahvistaa sitä omalla toiminnallaan (valmennuksella) tai tuhoaa sen täysin (valmennuksella). Mutta hevonen kokoaa itse itsensä, oli kyse kuorman irtiotosta tai piaffesta.

Ja kokoamiseen tarvitaan tasapainoa, lihaksistoa, voimaa, mutta myös elastisuutta. Kukaan ei nosta 200kg penkistä harjoittelematta sen enempää kuin vedä balettipiruettiakaan. Oikeat kehon mittasuhteet edesauttavat asiassa.

Väittämä 3. ”Työhevoset puskee painetta vastaan”.

Työhevonen TYÖNTÄÄ kuormaa. Se ei vedä, se työntää kuormaa hartioillaan. Se ei puske kuormaa vastaan (vrt hypätä längille edellinen osa), vaan se työntää sen hitaasti ja määrätietoisesti ihmisen pyynnöstä ihmisen osoittamaan paikkaan.

Työhevonen joka ei kuuntele ihmisen ääni- ja ohjasapuja on hengenvaarallinen. Jos hevosella tehdään koko päivä töitä, vaikka äestetään tai kynnetään peltoa, ei kukaan jaksa roikkua ohjissa tai pidätellä pullaavaa hevosta. Niin kauan kun hevosta on käytetty työkäytössä on sen ohjaaminen ohjista ollut melko toissijaista, sillä käsiä on tarvittu kaikkeen muuhun, sotimiseen, laitteiden säätämiseen, kuormaamiseen, purkamiseen, lassoamiseen, tavaran kantamiseen jne.

Väittämä 4. ”Työhevoset ovat laiskoja.”

Määritä mitä tarkoittaa laiska… Onko laiska sellainen hevonen joka valjastetaan aamulla, tekee töitä 8 tuntia päivässä?

Hyvä hevonen osaa säästää itseään ja ottaa tauon silloin kun on sen aika. Ei häslää ja häsellä energiaansa paikallaan tössöttämiseen, vaan keskittää sen työntekoon. Se on viisautta, ei laiskuutta. Ja se on elinehto stressiperäisten sairauksien välttämiseen.

Percheron
Ensin on kynnetty pari hehtaaria, sitten se äestetään, sen jälkeen kylvetään. Siinä voi välissä ottaa tirsat kun kuvataan järvimaisemaa, vielä on pari hehtaaria jäljellä… (Kuva: Miika Åfelt)

Kylmäverisillä on suhteessa enemmän hitaita tyypin I lihassoluja. Niillä tarvitaan myös niitä tyypin IIa ja IIb lihassoluja raskaan kuorman irtiottamiseen, mutta suhteessa vähemmän kuin vaikkapa laukkahevosella.

Kestävyysurheilijan ja sprintterin valmennus on erilaista.

Työhevoset työskentelevät todennäköisesti n. 90% aerobisella tasolla ja max 10% anaerobisella tasolla. On ihan ymmärrettävää että hevosta ei haluta maitohapoille 9 aamulla kun olisi vielä neljään saakka töitä.

Väittämä 5. ”Paikoillaan seisominen on laiskan hevosen merkki, ja jos hevonen osaa seistä paikoillaan siltä puuttuu eteenpäinpyrkimys.”

Tämä on ehdottomasti yksi lempiväittämiäni joka elää ja elää sitkeässä. Tähän pätee itseasiassa väittämän 4. Vastaus yhtälailla.

Hevonen oppii seisomaan paikoillaan seisomalla paikoillaan. Jos hevonen pyörii ympyrää kun sen pitäisi seistä paikoillaan, se oppii pyörimään ympyrää. Jos hevonen seisoo paikoillaan kun sen pitäisi kävellä, sitä ei ole opetettu, tai se on kipeä.

Åfeltin Työhevoset
Kaupungissa on kiva ominaisuus että hevonen osaa seistä paikoillaan. Sama ominaisuus palvelee uskomattoman hyvin esimerkiksi hääkeikoilla kun morsio kiipeää kyytiin tai riisit lentää kohti hevosta. (Kuva: Miisa Wikman)

Seis on seis, paikoillaan on paikoillaan, eteenpäin on eteenpäin. Kaikki nämä erillisiä asioita joita hevoselle pitää erikseen opettaa, jos haluaa että se toimii ihmisen pyynnöstä.

Jos hevonen ei malta seistä paikoillaan, sen stressitaso on todennäköisesti kohonnut (palaa kohtaan 4.). Ennen sellaisia hevosia sanottiin aisakammoisiksi tai kuormakammoisiksi. Pelkäsi tulevaa irtiottoa niin että alkoi rykimään jo ennakkoon. Jos hevonen ei pyynnöstä suostu kävelemään, se on suurella todennäköisyydellä kipeä.

Mitä hevoset tekevät valtaosan päivästään? Seisovat paikoillaan.

Väittämä 6. ”Eteenpäinpyrkimys tulee eteen ajamalla – tai – ”kyllä se rauhoittuu hangessa”.

Onko jonkun hevonen rauhoittunut hangessa? Tämä on urbaani legenda, hevoset jotka ajetaan väsyttämällä, oppivat siihen että työnteko on kivuliasta (maitohapot) ja alkavat jännittämään tulevaa työtä entisestään.

Palaa kohtaan väittämä 4.

Väsyttäminen johtaa siihen että hevonen työskentelee anaerobisella tasolla ilman alkulämmittelyä. Käytännössä se tarkoittaa sitä että hevosen kehossa nousee maitohapot, se tyhjää glykogeenivarastonsa, se väsyy eikä jaksa enää vastustella, mutta samalla myös sen työteho laskee merkittävästi. Pitkittyneenä tämä johtaa vääjäämättä stressiperäisiin sairauksiin. Tämä tapa nostaa myös jänteiden ja nivelten loukkaantumisriskiä merkittävästi, sillä ne eivät vastaa valmennukseen samalla teholla kuin hevosen lihaksisto ja kärsii kehon hapettomasta tilasta sekä vajaasta lämmittelystä.

Eteenpäinpyrkimystä ei ole ilman tasapainoa, lihaksistoa ja selkeitä ohjeita mihin mennään ja mitä tehdään. Eli kyllä, eteenpäinpyrkimys tulee ajamalla, mutta ei hoputtamalla tai pakottamalla, vaan valmentamisella ja kehon vahvistamisella.


Mitä on aerobinen ja anaerobinen kestävyys:

Valmennuksella kehitetään hevosen hiusverisuonistoa joka takaa kudosten hapensaannin. Kun hevonen työskentelee aerobisella tasolla, sen lihakset työskentelevät happea hyväksikäyttäen.

Anaerobisella tasolla hevosen kudokset työskentelevät hapettomassa tilassa (mm. korkeat sykkeet, hengitystiheys tapissa). Osa lihassoluista kykenee toimimaan anaerobisessa tilassa ja sietää hyvin maitohappoja, mutta kun maitohappoa kertyy elimistöön liikaa tulee elimistöstä hapan (pH) ja maitohapot estävät lihasten supistumisen.  Ilmiö kulkee nimellä fatigue (eli väsymys).

Työhevoset työskentelevät pääsääntöisesti käynnissä, niillä ei ole esimerkiksi laukkakilpailun etuja automatisoidusta hengityksestä (ravissa+laukassa hengitystiheys on sidottu hevosen askelsykliin) tai elastisesta energiasta (jänteistä ja kalvoista), vaan hengitys ja liikkuminen vaatii harjoittelua ja lihasvoimaa. Siksi niillä on lyhyet sääret ja siksi niillä on valtavan isot lihakset.