Hevosen rentous ja kehon mekanismit

rento hevonen

Hevosen rentous sekoitetaan liian usein valmennuksessa ”velttouteen” ja ”laiskuuteen”. Rentous on sallittua ja toivottua vasta loppuverryttelyissä. Rentouden vastakohta on kuitenkin jännittyneisyys, ylivireys ja stressi. Fyysisen kehityksen, liikkeen ja voiman näkökulmasta aktiivinen ja rento hevonen on välttämättömyys.

Rentouden vastakohta on jännittyneisyys

Kehitystä ei synny jos hevosen keho on jännittyneessä tilassa. Psyykkinen ja fyysinen jännittyminen ovat sidottuja toisiinsa. Pitkittynyttä jännittymistä kutsutaan stressiksi ja sen äärimuoto on taistele-pakene reaktio, joka hevosella pakoeläimenä on voimakkaasti sisäänrakennettu.

Jännittyneisyys ja ylivireys vaikuttaa fyysisesti:

  • Lihastonus on jatkuvasti korkea, lihakset eivät rentoudu. Lihasten verenkierto, lämmönsäätely ja hapensaanti heikkenee verisuonten ollessa jatkuvasti supistuneina. Myös hermoston toiminta häiriintyy.
  • Erilaisten välittäjä- ja kuona-aineiden määrä kasvaa (kortisoli, laktaatit, vetyionit jne.).
  • Tasapaino ja asentotunto heikkenee.
  • Keho väsyy nopeammin.
  • Kyky tehdä tarkkaa työtä (motoriikka ja hienomotoriikka) heikkenee.
  • Voimantuotto heikkenee.
  • Liikeradat pienenee: jännittynyt lihas ei veny.
  • Loukkaantumisriski kasvaa.
  • Pitkittyneenä hevonen kipeytyy.

Jännittyneisyys ja ylivireys vaikuttaa psyykkeeseen:

  • Keskittymiskyky ja kognitiiviset kyvyt (oppiminen) heikkenee.
  • Alisuorittaminen lisääntyy mikä laskee sekä hevosen motivaatiota että itseluottamusta.
  • Kipu saattaa johtaa työn vastustelemiseen tai jopa pelkäämiseen.
  • Henkinen väsyminen. ”Kun mikään ei riitä mitä teen”. Hevonen voi pyrkiä pois tilanteesta (ryöstää, pukittaa jne.) =ylivireys, tai sulkeutua täysin (opittu avuttomuus). Tämä monimutkaistaa ja hidastaa kouluttamista ja valmennusta merkittävästi.

Kipu

Pitkittyneenä jännittyneisyys tai ylivireys johtaa lähes vääjäämättä kipuun. Koska keho pyrkii pitämään itsensä jatkuvasti tasapainossa sekä välttämään kipua, johtaa kipu muuttuneisiin liikeratoihin – keho hakee itselleen kivuttoman tavan liikkua. Tämä kivuton tapa liikkua (kompensaatio) on hyvin harvoin se mitä me ihmiset hevoselta toivomme.

Ylivireys voi johtaa hermoston ylivireyteen ja sitä kautta ylireaktiivisuuteen, ”liioiteltuihin reflekseihin” – tai täysin päinvastaiseen eli reagoimattomuuteen.

Ehdollistuminen

insanity-is-doing-the-same-thing-over-and-over-again-and-expecting-different-results-quote-1
Mielenvikaisuus: tee sama asia uudelleen ja uudelleen ja toivo joka kerta eri lopputulosta. -Albert Einstein

Jos hevosta työstetään jatkuvasti jännittyneessä tai ylivireässä tilassa se oppii yhdistämään tehdyn työn jännittyneisyyteen ja ylivireyteen, vielä voimakkaammin jos jännittyneisyys johtaa kipuun tai epämiellyttävyyteen.

Ylivireisyys (tai sulkeutuneisuus) jää siis hevosella ”päälle” ja siitä pois opettaminen on hyvin haastavaa, työlästä ja hidasta.

On myös erotettava milloin hevonen rentoutuu ja milloin se vain väsyy. Jännittyminen ei katoa hevosen väsyessä, päinvastoin väsymys fysiologisena tilana saattaa jatkossa lisätä ylivireyttä (suomeksi: hevonen ei rentoudu kun se ajetaan väsyksiin, se VAIN väsyy ja seuraavalla ajokerralla se on ajettava yhtälailla väsyksiin).

Kun hevosta aletaan kouluttamaan uuteen asiaan, tämä olisi hyvä muistaa.

Ylivireystilassa hevosen liikeradat eivät koskaan ole optimaaliset. Ne ovat rajoittuneita ja jäykkiä.

Rento ei ole veltto tai laiska

Rentous on fysiologinen tila jossa vain aineenvaihdunta on hidastunut. Rentous ei sulje pois aktiivisuutta.

Rentous tarkoittaa tilaa jossa lihaskuntoa voidaan kasvattaa, oppimista ja elastisuutta kehittää.

the-horse-511107_1920
Rento ja aktiivinen hevonen on miellyttävä käsitellä. Se on utelias ja kiinnostunut uusissa paikoissa vieraiden hevosten keskellä, mutta ei käytä kilpailuun / suoritukseen tarvittavaa energiaa ylimääräiseen hössöttämiseen. Hevonen myös kuuntelee ja ottaa ohjeita vastaan käsittelijältään. (Kuvapankki)

Sujuva virtaava suoritus

Rentouteen liittyy mm. rytmi, toiminnallisuus, elastisuus, voima ja hallitut liikkeet.

Rento hevonen on myös kiinnostunut ympäristöstään ja halukas työskentelemään. Aktiivinen sekä fyysisesti ja psyykkisesti.

Lihasten tasapaino, laajat liikeradat, keskittymiskyky, oppiminen = tehokas fyysinen suoritus.

Rennosta alkuverryttelystä päästään tehokkaimmin puristamaan äärirajoille, ja suorituksen jälkeen rentouttavaan palautumiseen.

horse-1442794_1920.jpg
Varsat ovat synnynnäisiä mestareita rentoon aktiivisuuteen. Liike on elastista ja lennokasta ja mukana on ripaus elämäniloa. Mitä pidemmälle tämän saa säilytettyä koulutuksessa, sen helpommalla pääsee ja nopeammin hevosen potentiaali saadaan esille. (Kuvapankki)

Rentouteen ei voi pakottaa, mutta siihen voi opettaa

Jos haluat opettaa hevosellesi rennon tavan liikkua, haluat kehittää sen henkistä ja fyysistä kapasiteettia; työstä sitä vain sen ollessa rento ja aktiivinen.

Hevosen tulee kyllä sietää epämiellyttävyyttä, mutta vasta sitten kun se pystyy työskentelemään asian parissa ensin jännittymättä.

Onnistumiset lisäävät motivaatiota ja halua yrittää. Ne lisäävät itsevarmuutta ja parantavat hevosen kykyä oppia. Useiden onnistuneiden suoritusten jälkeen pienet virheet ja epäonnistumiset eivät enää kaada venettä, vaan ne kuuluvat normaaliin kehitykseen.

Älä kuitenkaan anna hevosesi veltostua ja laiskistua. Velttous, laiskuus, ylivireys ja jännittyneisyys eivät kulje samaa reittiä onnistuneiden fyysisten suoritusten kanssa.

Kultainen keskitie!!! (- joka on jokaisella yksilöllä omanlaisensa).

horse-3710510_1920
Palautumisen näkökulmasta täysi rentoutuminen on välttämättömyys. Unen määrä ja laatu vaikuttaa myös hevosilla. Koitetaan pitää työskentely kuitenkin sen verran kiinnostavana ettei ihan näin rennoksi päädytä. (Kuvapankki)