Hevonen, stressi ja liikunta

Hyvä paha stressi… Stressi yhdistetään aina suoraan johonkin negatiiviseen asiaan, mutta onko se? Onko fysiologinen ja psykologinen stressi sama asia? Olisiko stressin laadulla ja palautumisella kuitenkin suurempi rooli kuin pelkällä stressi-sanalla tai stressireaktiolla?

Stressi tarkoittaa montaa eri asiaa:

Ihan ensimmäisenä käsitellään muutamia perusasioita mitkä liittyvät vahvasti aiheeseen ja mitkä olisi hyvä hallita ennen kuin aloitetaan itse käsitteen ”stressi” arvioimisen:

Liikunta jaetaan neljään osaan:

  • Hyötyliikunta tai aktiivinen elämäntapa (hevosilla itsenäinen liikunta)
  • Terveysliikunta (hevosilla peruskuntokausi)
  • Kuntoliikunta (hevosilla kilpailuun valmistava kausi)
  • Kilpaurheilu (hevosilla kilpailukausi)

Eri kuntokaudet ja niiden sisältö löytyy hevosille mm. ruokintasuosituksista (SLU, NRC, Inra, Luke jne.). Ne on käytännössä hyvin samanlaiset kuin ihmisille tehdyt eri maiden liikuntasuositukset. Hevosilla ne jaetaan kuntokausiin sillä meillä ei ole juurikaan ympäri vuoden töitä tekeviä työhevosia, vaan urheiluhevosia joiden kilpailukaudet on rakennettu nimenomaan kausiajattelulla.

80%lle hevosista, eli harrastehevosille ja asiakaskäyttöhevosille riittää kuitenkin terveys- ja kuntoliikunta eikä niitä tarvitse välttämättä valmentaa kilpakausiperusteisesti vaan liikunta voidaan suunnitella terveys- ja kuntoliikunnan (peruskuntokausi+kilpailuun valmistava kausi) pohjalta.

On stressiä ja stressiä ja stressiä… kaikki harmillisesti saman termin alla

Stressi voidaan myös jakaa osiin, nämä vaihtelee jonkin verran riippuen tieteenalasta, tai asiayhteydestä mutta suunnilleen tällaisella jaolla mennään yleensä mm. liikuntatieteissä ja lääketieteessä:

  • Lyhytaikainen stressireaktio (esimerkiksi liikuntasuoritus, uuden asian oppiminen)
  • Taistele-Pakene reaktio (erittäin lyhytkestoinen, liittyy säikähtämiseen tai pelkoon)
  • Pitkittynyt (krooninen) stressi (=huono palautuminen, ympäristössä on tekijöitä jotka ylläpitää stressiä tai esimerkiksi liikunta on liian rankkaa suhteessa jaksamiseen).
  • Uupumus/ahdistuneisuus/masennus (seurausta pitkään kestäneestä pitkittyneestä stressistä)

Nämä kaikki ovat eri asioita ja niitä tulisi tarkastella eri asioina, vaikkakin täysin sidottu toisiinsa.

Lisäksi stressi voidaa jakaa psyykkiseen ja fyysiseen. Kehon reaktiot molempiin ovat samat, mutta fyysinen stressi on seurausta liikunnasta ja sen kuormittavuudesta tai sairaudesta, psyykkinen taas ympäristöstä ja henkisestä kuormituksesta esim ettei voi vaikuttaa tarpeeksi omaan ympäristöönsä ja/tai asioihin mitä tapahtuu, ympäristön jatkuva melu, väkivalta tms.

stressi on väistämätöntä ja välttämättömyys

Emme pysty elämään elämää ilman stressiä. Stressireaktio kehossa on välttämätön kun liikumme, tai opimme jotain uutta, nousemme aamulla sängystä ylös tai juoksemme bussia kiinni.

Oleellista ei ole välttää stressiä vaan oleellista on miten me palaudumme stressistä.

Seuraava on nyt puhekielellä niin yksinkertaistetusti kirjoitettuna kun pystyn. Tähän löytyy valtava määrä tieteellistä tutkimusta, tähän voi halutessaan opiskella vaikka korkeakoulututkinnon, eli tässä VAIN raapaistaan pintaa:

Meidän ja HEVOSTEN keho tuottaa erilaisia hormooneja ja välittäjäaineita. On mitattu useissa eri tutkimuksissa, sekä ihmisillä että hevosilla että stressihormoonien taso elimistössä on korkeampi ennen liikuntaa kuin n. tunti liikunnan jälkeen. Eli stressi ”kumuloituu” kehoon ellei sitä pääse purkamaan (hevosilla puhutaan mm. kimmovasteesta, eli hevosen tarve liikkua kumuloituu, se ns. ”kerää virtaa”). Liikunnan jälkeen kehoon vapautuu taas, voisiko sanoa ”vastahormooneja” jotka ”kumoaa” näiden stressihormoonien vaikutuksen ja tuottaa hyvää oloa.

Koska stressi kerääntyy, ruokkii itse itseään, pitkittyneenä ilman kunnon palautumista se aiheuttaa uupumusta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Keho ei pääse vastaamaan liikunnan ja levon tasapainolla stressin aiheuttamaan fysiologiseen reaktioon eikä keho tuota enää hyvää oloa.

Sama tapahtuu jos esimerkiksi urheiluvaatimus on liian kova, hevosta treenataa liian kovalla sykkeellä, eikä se palaudu kunnolla treenin välissä, sen stressi kumuloituu ja seuraa uupumus. Meillä puhutaan ylikunnosta, mikä on siis oikeasti alipalautumista, kansainvälinen liikuntatieteen termi on fatigue. Tämä fatigue voi siis olla seurausta liikkumattomuudesta tai liian rankasta liikkumisesta!!!

Liikunta opettaa kehoa käsittelemään stressiä

Liikunta on toistaiseksi ihmisilläkin toimivin hoitokeino krooniselle stressille ja työperäiselle uupumiselle. Useissa tutkimuksissa on todettu että heikko aerobinen kestävyyskunto ja heikko hapenottokyky on yhteydessä masennukseen ja uupumiseen sekä krooniseen stressiin. Mitä heikompi perus- ja kestävyyskunto ja hapenottokyky, sen suurempi riski sairastua masennukseen. Hevosilla asiaa ei ole suoraan tutkittu, mutta toki välillisesti sekä käyttäytymiseen että terveyteen liittyvissä tutkimuksissa voidaan todeta sama. Mm. ratsuhevosen kipua on tutkittu viime vuosina paljon ja näissä nousee aina hevosen kunto- ja koulutustaso: mitä huonompi fyysinen kunto hevosella on, sen todennäköisemmin sillä on myös kipuoireita, ilmeitä, eleitä.

ääripäät kuuluvat riskiryhmään

Liikkumattomuus johtaa helposti lihomiseen. Lihavuus ja stressi kulkee 100% käsi kädessä, sillä lihavuus on stressitila keholle. Lihavuus johtaa mm. erilaisiin kehon tulehdustiloihin ja tulehdus aiheuttaa stressiä (keho pyrkii korjaamaan, parantamaan itse itseään). Lihavuus aiheuttaa ongelmia vaikkapa nyt insuliinin ja kortisolin tuotantoon jotka ovat täysin sidottuja liikuntaan, liikunnan määrään ja laatuun ja ruokintaa, ruuan määrään ja laatuun mutta myös kehoon, kehon terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta täysin hevosen henkiseen hyvinvointiin, hyvään oloon.

EläinYKSILÖ päättää mikä on sille stressaavaa ja mikä ei

Stressi on aina subjektiivista!!!! Eli yksilö kokee stressin juuri sellaisena miten yksilö kokee sen, ihminen ei sitä päätä. Tästä syystä aiheeseen liittyy paljon veteen piirrettyä viivaa. Tämä on hyvä muistaa, on hevosia joiden keho ja mieli sietää, jopa kaipaa valtavan määrän stressiä ja sitten on hevosia joille tulee selkeitä negatiivisia terveysvaikutteita jo melko pienestä määrästä stressiä. Siksi tässä asiassa ei ole, eikä tule olemaan mustaa ja valkoista, vaan ainoastaan pelkkää harmaata kaikissa sävyissään.

Stressinsietokykyä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena, toiset ovat mukautuvampia kuin toiset. Meidän metaboliikka (aineenvaihdunta, ruuansulatus, ravinnontarve jne jne jne) on yksilöllistä ja osittain perinnöllistä, samoin kehonkoostumus ja jopa hormoonitasot. Eli voimme opettaa yksilöä sietämään stressiä SILLÄ TASOLLA mihin sen keho ja psyyke pystyy. Ja tämä jos mikä on tässä maailmassa vaikeaa, sillä toisinaan voi olla hyvin pienestä kiinni milloin on liikaa ja toisinaan taas milloin liian vähän – molempien vaikutus kun on negatiivinen yksilötasolla.

Tulisi muistaa että urheiluvalmennukseenkin voi opiskella korkeakoulututkinnon, eli siinä on riittävästi osa-alueita joita huomioida neljästä seitsemän vuoden opintoihin… Hevosenomistajan tulee pärjätä sillä tiedolla mitä sillä tällä hetkellä on urheilusta, valmennuksesta ja sen vaikutuksesta kehoon ja mieleen, eli usein melko suppeasti.

Liikunnan laadulla on valtava merkitys

Kuten alussa huomattiin, liikunta ja sen kuormittavuus voidaan jakaa useaan eri osaan. Siihen tulee huomioida lisäksi että olemme 5000 vuotta systemaattisesti ja tietoisesti jalostaneet eläimen jonka tulee vapaa-ajallaan säästää kaiken mahdollisen energian että se voi suoriutua pitkäkestoisesta aerobisesta työstä (mitä ihmisillä kutsuttaisiin terveys- ja kuntoliikunnaksi). Eli, olemme jalostaneet eläimen jolle pelkkä aktiivinen elämäntapa vain hyvin hyvin hyvin harvoissa tapauksissa riittää tyydyttämään fysiologiset tarpeet ilman että ajaudutaan toisesta päästä ongelmiin.

Kilpaurheilu nostaa toisesta päästä riskiä stressiin, mutta niin myös liikkumattomuus tai usein jopa omaehtoinen liikunta sillä nykyaikainen työ- tai urheiluhevoseksi jalostettu hevonen ei liiku niillä sykealueilla millä sen tulisi että se kuluttaisi oikean määrän energiaa ja saisi TERVEEN aineenvaihdunnallisen vasteen liikkumiselle (juuri ne insuliinit, kortisolit, polttaako hevonen rasvaa vai kuluttaako se hiilihydraatteja, näillä on kokonaisuudessa aivan järkyttävän suuri merkitys). Lisäksi päälle ruokinnan epätasapaino kaikissa ketjun kohdissa, liian korkealla tai liian alhaisella liikunnan määrällä tai vaatimuksella aiheuttaa omat ongelmansa.

Meillä on eläin jonka tulisi syödä 18 tuntia vuorokaudessa erittäin ravinneköyhää ravintoa ja samalla säästää kaiken energian mitä se syö että se jaksaisi tehdä sen työn mitä sen tuli tehdä vielä 70 vuotta sitten. Todella todella hankala yhtälö.

Ihmisen suhtautuminen liikuntaan vaikuttaa hevosen suhteeseen liikuntaan

Samaan aikaan on huomioitava, että terveys polarisoituu ja samanlainen kehityssuunta näyttää jatkuvan. Terveyden polarisoitumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa hyvä terveys ja terveyteen liittyvä käyttäytyminen kasaantuvat yhä suuremmalle väestöryhmälle, joka voi yhä paremmin. Sitä vastoin vähemmistöön jäävälle väestöryhmälle kasaantuvat monet ongelmat ja he voivat yhä huonommin. (Karvonen & Koivusilta, 2010, 79.) Erot terveydessä ja terveyskäyttäytymisessä näkyvät myös korkeakouluopiskelijoilla eri koulutusaloilla (Kunttu, Pesonen & Saari 2017). Liikunnallisen elämäntavan polarisoitumiseen osasyyllisenä voidaan pitää teknologian kehittymistä, joka on passivoittanut ihmisten opiskelua, työtä ja vapaa-aikaa ja tehnyt liikunnan lähes täysin vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Työ ei ole nykyään yhtä fyysistä kuin ennen ja moni liikkuu työ- ja koulumatkat ajoneuvoilla.

”Tunne lenkin jälkeen ei ollut kaikkein euforisin, vaan jopa hieman
ärtynyt ja vain helpottunut siitä, että lenkki tuli juostua.”
Vapaa-ajan liikunnan ja ruokavalintojen merkitys tunteisiin ja mielialaan luokanopettajaopiskelijoilla
Marisa Koski ja Hanna Metsärinne

Lukuisia hevosen lihavuuteen liittyviä tutkimuksia lukeneena niissä todetaan usein että lihavien hevosten omistajat suhtautuvat liikuntaan negatiivisesti. Liikuntaa pidetään asiana joka aiheuttaa hevoselle epämiellyttävyyttä vaikka tiedetään että liikkumattomuus voi toisessa ääripäässä aiheuttaa hevoselle kivuliaan kuoleman (kaviokuume, ortopediset sairaudet jne.). Hevosen karsinan siivoamiseen ja ruokintaan voidaan käyttää merkittävä määrä aikaa, mutta samalla sen perustarve: liikunta laiminlyödään täysin.

Viime vuosina on julkaistu melkoinen määrä tutkimuksia siitä miten huono perus- ja kestävyyskunto korkeankin tason ratsastajilla on. Voimmeko siirtää ihmiskunnan ongelmat hevosiin? Onko tässä osaltaan syy miksi kilpahevosurheilu ja muu hevosenpito on joutunut nokat vastakkain? Molemmat ääripäät saattavat olla hevoselle kohtalokkaat, mutta missä on kultainen keskitie? Liikkumattomuuden aiheuttamat sairaudet aiheuttavat tällä hetkellä merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia, sama trendi näkyy eläinlääketieteessä eli liikkumattomuuden ja elintasosairauksien määrä hoidettavissa eläimissä on kasvussa.

Liikkumaan oppii vain liikkumalla

Liikunnan akuutisti synnyttämät mielihyvän aistimukset ovat olleet liikuntapsykologisen tutkimuksen kohteena yli kolme vuosikymmentä. Päälöydös on näissä tutkimuksissa ollut, että liikunta synnyttää hyvää oloa; puhutaan ns. feel-better-vaikutuksesta (Ekkekakis ja Acevedo, 2006) Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi sitten vain pieni osa väestöstä liikkuu vapaaehtoisesti riittävästi. Onhan yleisesti hyväksytty oletus, että ihminen on mielihyvään pyrkivä (hedonic) olento. Hedonisuus tässä tarkoittaa pahan olon välttämistä ja pyrkimystä toimia niin, että oma hyvä olo lisääntyy (Cabanac 2006). Käytännön kokemus kertookin, että liikunta ei välttämättä aiheuta mielihyvää siihen tottumattomalle, ei ainakaan ensi kerroilla eikä kaikilla kuormituksen alueilla. Tämän liikunnan mielihyvävaikutuksen yksilöllisen vaihtelun ymmärtäminen on ehto liikunnan annos-vasteen määrittelemiseksi mielenterveyden osalta (Ekkekakis ja Acevedo 2006). 


Anna Lieke, Liikunta työuupuneiden akateemisten pätkätyöläisten palautumisessa, Liikuntalääketiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos

Tämä pätee myös hevosiin. On melko pitkän kuusen latvassa että kokokehollisesta tulehdustilasta kärsivä metabolinen hevonen kokisi erityistä mielihyvää kun sen kanssa aloitetaan liikkuminen. Se toki on hyvin todennäköistä se ilmentää kaikki mahdolliset kipuilmeet ja eleet ensimmäisillä kerroilla. Siksi sen kanssa liikunta aloitetaankin ensin 10 minuutista, siitä vähitellen määrää nostaen, sillä jos liikunta tuottaa vain pahaa oloa niin liikkuminen voi loppua kokonaan. Mutta fakta on myös se, että hevonen on JO silloin sairas ja se ei parane kuin terveellisellä liikunnalla.

Hyötyliikunnalla (hevosilla omaehtoisella liikunnalla/aktiivisella elämäntavalla) ei saavuteta vielä erityisiä terveyshyötyjä. Terveys- ja kuntoliikunta nostaa liikkumisen terveyshyötyä sillä se kehittää aerobista kestävyyttä. Nämä olisi myös hyvä erottaa toisistaan.

Älä siis pelkää hevosen ”stressiä”, vaan kiinnitä huomiota stressin laatuun, kestoon ja ERITYISESTI palautumiseen. Liikunta on hevoselle elinehto, perustarve, mutta liikunnan laatu ja määrä on oltava optimaaliset, jotta liikunnasta olisi terveyshyötyä. Liikunnalla pyritään ennaltaehkäisemään pitkittynyttä stressiä, opetetaan hevosen keho käsittelemään ja purkamaan stressiä.


Weight management was usually perceived as doing less of the things that owners thought their horses enjoyed and doing more of the things that they considered were negative for the horse—less food and more exercise. For the leisure horse owner, these strategies carried concerns: While the horse’s health might be improved by having less to eat and more exercise, owners considered that the horse’s welfare might be compromised. Exercise, whether introducing it or increasing it, was often perceived as a negative experience for the horse, and potentially risky for the owner. 

Exploring horse owners’ understanding of obese body condition and weight management in UK leisure horses

Hevosen stressistä ja liikunnasta on tuhansia (ellei jopa kymmeniätuhansia) tutkimuksia, niistä hyviä koosteita löytää esim. Dr David Marlinin sivuilta.

Terveysliikunnasta löytyy kattavasti verkkokurssilta Ylipainoisen hevosen laihduttaminen.

Kurssin alkuosa on kaikille avoin ja ilmainen. Kurssilta löytyy lisää lähteitä, lisälukemista ja merkittävä määrä tutkittua tietoa sekä hevosen lihavuudesta, liikunnasta ja valmennusfysiologiasta, aineenvaihdunnasta ja siihen vaikuttavista asioista ja se sopii myös niille joiden hevosilla ei ole painonhallinnan kanssa ongelmia.