Hevosen kuormankantokyky

Ratsastajan ylipaino

Hevonen on domestikoitu sen kuormankantoon sopivan selkärakenteen vuoksi. Vuosituhannet hevoset on toiminut ihmisen kuormajuhtana, kantaen tavaraa ja ihmisiä selässään tai vetäen (eli työntäen!) erilaisia ajettavia laitteita. Kuormankanto- ja kuormanvetokyky ovat olleet ensisijaiset syyt jalostaa hevosia selektiivisesti ihmisen käyttöön, ne ovat olleet ainoat syyt eri hevosrotujen syntymiseen. Hevoset ovat kuitenkin muuttuneet kun lanseerattiin käsite ”urheiluhevonen”. Ihmiset ovat muuttuneet, ihmisten tarpeet ja intressit ovat muuttuneet, ympäristö on muuttunut. Nykypäivän urheiluhevosella on aivan erilaiset haasteet ja rakenne ja kantavuus kuin ristiretkien ritareiden hevosilla.

Ylipaino vs ylikuorma

Nyt on ensimmäisenä huomioitava että tämä kirjoitus on YLIKUORMASTA, ei ylipainosta. Ylipaino mainitaan muutamassa kohdassa ja siinäkin VAIN HEVOSEN ylipaino. YLIKUORMA on se mistä hevosen näkökulmasta tulisi puhua, jotta keskustelu pysyisi oikeilla raiteilla.

muuli kantaa kuormaa
Hevosia ja hevoseläimiä on käytetty vuosituhansia kantamaan kuormaa selässään. Pyörää ei ollut vielä keksitty kun hevonen on kesytetty. Länget on keksitty vasta 400 ajanlaskumme jälkeen (Kiinassa). Hevosen ensisijainen tehtävä oli kantaa tavaroita, ratsastaminen on tullut vasta sen jälkeen. Maailmassa on edelleen valtava määrä hevoseläimiä kuormankantotehtävissä. (Kuvapankki)

Kuormankantokyky – kantavuus

Lähdetään liikkeelle kantavuudesta. Jokaisella objektilla, elävällä eläimellä, ihmisellä, autolla jne. on jokin piste mihin saakka kuormankantokyky riittää. Jokaisella puulla on oma pisteensä missä kohtaa se ei enää kestä tykkylumen kuormaa.

hevosen kantokyky
Kaikelle on olemassa se piste missä kantokyky loppuu.

Hevosalalla kun olemme ja tarkastelemme hevosen kantokykyä niin otetaanpa esimerkiksi hevostraileri:

Hevostrailerin kantavuus

Hevostrailerille on määritelty rekisteriotteessa mikä on sen kantavuus. Kantavuus määräytyy trailerin rakennusmateriaalien mukaan: iskunvaimentimien kantavuus, akselin kantavuus, pohjan kantavuus jne. Lisäksi on vielä vetoauton kantavuus ja vetokyky, mitä pienempi vetoauto, sen pienempi massa mitä sillä saa vetää etteivät akselit väänny ja iskunvaimentimet posahda.

Sillä ei ole merkitystä miten hevoset seisovat kyseisessä trailerissa, jos ne painavat reippaasti yli sen mitä trailerin kantavuus on, aiheutetaan trailerin rakenteisiin mekaanista korroosiota joka johtaa rakenteiden pettämiseen, rikkoutumiseen, vääntymiseen jne.

Tasapainoinen ja lihaksikas hevonen ei siis paranna trailerin kantavuutta.

Ylikuorma

(Yli)kuorma voidaan sitoa tai se voi olla trailerissa irrallisena. Jos kuorma jätetään irralliseksi se pääsee liikkumaan. Liikkeen mukana tulee kiihtyvyys, nopeus, voima, inertia jotka johtavat siihen että kuorman aiheuttama iskuvoima kasvaa. Kasvanut iskuvoima luonnollisesti lisää paikallisen mekaanisen korroosion määrää.

Mutta ylikuorma on silti ylikuormaa, sidottuna tai irrallaan. Akseli on silti vaarassa vääntyä tuli siihen sitomattoman kuorman iskuja tai ei.

Käännetään sama nyt hevoseen:

Hevosen kantokyky ”kantavuus”

Hevoset eivät tule Böckmannin tehtaalta valmiista samanlaisista komponenteista rakennettuina. Niillä tulee mukaan geenit, ympäristö, valmennus jne. Eli hevosen kantavuus on merkittävästi vaikeampaa laskea kuin ensimmäisen esimerkin hevostrailerin kantavuus. Lisäksi hevosia ei rekisteröidä alemman ajoneuvoveron toivossa, tai pienemmän vetoauton vuoksi, matalampaan luokkaan, jolloin niiden oikea kantavuus olisi suurempi kuin rekisteriotteeseen tai hevospassiin ilmoitettu kantavuus.

Noh, mitkä asiat vaikuttavat hevosen kuormankantokykyyn:

Hevosen synnynnäinen rakenne

  1. Lihaksisto, lihastyypit (perinnöllistä).
  2. Nivelkulmat, nivelaines (perinnöllistä).
  3. Jänteet, jännekudos (perinnöllistä).
  4. Luut, luuaines, luun vahvuus (perinnöllistä).
  5. Kaviot, kavioaines (perinnöllistä).
  6. Hevosen satulansijan pituus = rintaranka (perinnöllistä).
  7. Rintarangan ja selän (ns. satulansijan) muoto (perinnöllistä).
  8. Hevosen lavan ja sään malli, muoto, pituus (perinnöllistä).
  9. Hevosen lantion/lannerangan malli, muoto, pituus (perinnöllistä).
  10. Hevosen takaosan malli, muoto, pituus (perinnöllistä).

Hevosen ympäristö (osittain perimää, osittain ihmisen roolia)

  1. Pohjat millä ratsastetaan / ajetaan.
  2. Hevosen henkinen hyvinvointi.
  3. Hevosen luonne (osittain perinnöllistä).
  4. Ravinto: laatu, määrä.
  5. Hevosen luontaisen liikkumisen määrä ja laatu.
  6. Hevosen ikä (ei voida vaikuttaa).

Hevosen valmennus (eli ihmisen rooli)

  1. Hevosen lihaksiston symmetria (esim. puutteellinen ylälinja, tipahtaneet selkälihakset vs vahva tasapainoinen lihaksisto).
  2. Hevosen lihaksiston vahvuus (lihaksikas vs lihasköyhä).
  3. Hevosen peruskunto / pohjakunto (hyvä vs huono).
  4. Hevosen lihavuuskunto (laiha vs normaali vs lihava).
  5. Hevosen kengitys (laatu + kengitysvälit).
  6. Hevosen varusteet (sopivuus vs sopimattomuus).
  7. Määrät mitä hevonen liikkuu viikossa (10 tuntia viikossa vs 2 tuntia viikossa).
  8. Hevosen valmennuksen kokonaislaatu (aina täysillä vs suunniteltu yksilöllinen valmennusohjelma).
  9. Yksipuolisuus vs. monipuolisuus.
  10. Lajisuunta mille valmennetaan (+hevosen sopivuus rakenteellisesti ja ominaisuuksiltaan kyseiselle lajisuunnalle).
  11. Omistajan / ratsastajan osaaminen vs osaamattomuus.
  12. Hevosen terveys / loukkaantumishistoria.
  13. Hevosen ”painokuormituksen” jatkuvuus: aina isoilla painoilla vai vaihtelevasti isoilla painoilla.

Huomaa: listassa ei ole rotua. Rotu ei ole merkityksellinen, vaikkakin tottakai roduissa jalostetaan tiettyjä ominaisuuksia, mutta YKSILÖ määrittää aina mitä se kestää tai ei kestä.

Huomatkaa myös että ihmisen roolissa on merkittävästi enemmän palikoita (18) kun hevosen roolissa (10). Eli miksi näistä ei voida tehdä mitään ”näin on aina, ja näin tulee aina olemaan” yleistystä: Suomessa on 74 000 hevosta, maailmassa satoja miljoonia. Jokaisen hevosen mukana tulee muutama ihminen. Ihminen on hevosia tutkittaessa suurin muuttuja, jonka sisällä on vielä enemmän muuttujia. Kaikkihan me tiedetään ”mä teen eri tavalla kun toi toinen”, eikö?

Esimerkkejä:

100kg ylipainoinen hevonen + 20kg kyseiselle hevoselle liian painava ratsastaja = 120kg painoa yli hevosen normaalin kantavuuden.

Estehevonen
Hevonen laskeutuu esteeltä yhdelle jalalle. Kroppa jatkaa matkaa vaikka jalka pysähtyy maahan (inertia). Kuinka paljon hevosen jalka kestää painoa ennen kuin jalka vaurioituu? Monissa töissä hevonen kantaa painonsa vain yhdellä, kahdella tai kolmella raajalla ja liike lisää voimaa.

Kaksi säkäkorkeudeltaan identtistä hevosta, mutta toisella on etusäären ympärys 19cm, toisella 22cm. Kumpi todennäköisesti kantaa enemmän painoa?

Kaksi identtistä hevosta joista toisella on lyhyt ja paksu etusääri, toisella pitkä ja ohut etusääri. Kumpi kestää todennäköisemmin enemmän kuorman painoa?

Kaksi säkäkorkeudeltaan, rakenteeltaan ja luustoltaan identtistä hevosta joista toisella on pitkä rintaranka (mahtuu 18″ satula) ja toisella lyhyt rintaranka (mahtuu vain 16″ satula). Kummalla on todennäköisesti parempi kuormankantokyky?

Kaksi mitoiltaan identtistä hevosta joista toisella on normaalit vuohiset, toisella vennot vuohiset (eli löysähköt hankositeet). Kumpi todennäköisesti kantaa paremmin painoa selässä?

Kaksi identtistä hevosta joista toisella on heikot selkälihakset, toisella vahvat. Kumpi kantaa paremmin painoa selässä?

lihasköyhä hevonen
Lihasköyhällä hevosella ei saisi ratsastaa lainkaan, vaan sen lihaksisto tulisi rakentaa ensin muilla tavoin. Mitä heikommat lihakset, etenkin selkä- ja vatsalihakset, sen heikompi kuormankantokyky. Jos selkärankaan kohdistuu suoraa painetta, se muuttaa vääjäämättä hevosen liikeratoja joita on vaikea korjata jälkikäteen. Selkälihaksia voi jumpata monella tapaa ilman ratsastajaa tai varusteiden painoa. (Kuvapankki)

Mikä heikentää hevosen kuormankantokykyä

  1. Pitkät vipuvarret. Iso hevonen ei välttämättä kanna suhteessa kokoonsa yhtä isoa kuormaa kuin pieni. Mitä pidemmät vipuvarret, sen heikompi kuormankantokyky.
  2. Vanhat / akuutit vammat (mm. nivel-, jänne-, lihasvammat).
  3. Nivelrikko.
  4. Erilaiset kompensaatioliikkeet, väärä tapa liikkua.
  5. Heikko yleiskunto.
  6. Lihavuus, tai vaihtoehtoisesti liiallinen laihuus.
  7. Huonot, epäsopivat tai väärin sovitetut varusteet.
  8. Vääränlainen kengitys (muista että kaviot ovat hevosesta ainoat osat jotka ovat yhteydessä maahan, kengityksen tuomat ongelmat oirehtivat yleensä raajan yläosassa mm. lavoissa, kyynärnivelessä, olkanivelessä, selässä jne.).
  9. Liioitellut kehon mittasuhteet: ylipitkä kaula (heikentää tasapainoa), liian pitkä lanneranka suhteessa lyhyeen rintarankaan, takakorkeus, etukorkeus, ylipitkät raajat jne. (Lanneranka ei kestä ylhäältä tulevaa painetta!).
  10. Ylipäätään erilaiset rakennevirheet.
  11. Terveys + yleiskunto.
  12. Ravinnon suhde energiankulutukseen.
  13. Heikko lihaksisto.
  14. Upottava pohja.
  15. Epäsäännöllinen liikunta.
  16. Stressi, hätäisyys, ”kuumeneminen” (huom. nämä ovat aina oireita jostain toisesta ongelmasta).

Voima kasvaa liikkeessä

Mutta mitäs sitten kun on iso hevonen ja pieni ratsastaja? No, siinähän käy niin, että jos hevosen liikemekaniikka on isompi kuin ihmisen (mitä se siis aina on, mutta suhteessa ihmisen kokoon todella suuri) niin se pieni ihminen lentää korkeammalle. Liike kasvaa suureksi, jolloin myös iskeytyminen takaisin satulaan on suurempi. Eli liike kasvattaa voimaa. Voimia voidaan laskea fysiikan kaavoilla ja mitata erilaisilla mittareilla.

Jos kyseessä on vaikkapa lennokkaan ravin omaava 165cm hevonen ja 35kg 140cm (+-10kg / 10cm) lapsi, asetetaan itseasiassa se lapsi suurempaan riskiin loukkaantua tai kehittää jonkinlaisia lantion ja alaselän ongelmia. Iskuvoima kasvaa kun mennään harjoitusravia ja hevonen ponnauttaa lapsen ylös satulasta. Tämä johtaa vääjäämättä vääränlaiseen kehon käyttöön lapsella. Meillä selkärankaisilla (hevosilla + ihmisillä) on sisäsyntyinen tarve (refleksi) suojata meidän selkärankaa, joten ihminen väkisinkin jännittää lihaksensa suojatakseen rankaansa iskulta mikä seuraa takaisin satulaan pamahtamisesta.

Sama tapahtuu hevoselle jos selässä oleva paino on suuri. Se pyrkii suojaamaan selkärankaansa (etenkin harjoitusravissa) ratsastajan aiheuttamalta iskulta. Mitä tapahtuu kun hevonen jännittää selkälihaksensa? Sen selkä menee notkolle.

ritari ja hevonen
”Mutku ne entisajankin ritarit ratsasti painavien haarniskojen kanssa” – sehän ei ole mitenkään validi peruste tänä päivänä. Hevoset oli matalia, leveitä, järeäluustoisia kestävyysurheilijoita, ei mailereita ja sprinttereitä – keskiajalla hevoset oli alle 140cm korkeita, Hakkapeliittojen hevoset olivat 110-120cm, suurimmat 130cm korkeita. Eikä ne ritarit pitkin päivää niissä haarniskoissaan hengaillut, eihän ne pystynyt käymään edes pissalla niiden kanssa, saati päässyt itse satulaan ja sieltä alas. Hevosilla matkattiin Englannista Lähi-itään, ja samoilla vielä takaisin vuosikymmenen päästä. Niiden perus- ja kestävyyskunnolla ei ole mitään tekemistä nykypäivän hevosten kanssa. Ja jälleen: SUHDELUKU. Kuinka paljon sen ajan hevoset pystyivät suhteessa omaan kokoonsa kantamaan painoa. (Kuvapankki)

Lisään tähän nyt muutamia tutkimuslinkkejä aiheeseen. Lukekaa ne ja myös niiden lähteet. Tutkimuskentällä sekä hevosten omaa ylipainoa että hevosiin kohdistuvaa ylikuormaa pidetään isona ongelmana. Näitä linkkejä löytyisi todella paljon, joten en määrääni enempää näitä kaiva, ensimmäinen on merkittävin ja sen lähteistä löytyy jo valtava määrä aiheeseen liittyvää tutkittua tietoa.

Nyt ei siis ole kysymys IHMISEN PAINOSTA, vaan siitä millaista painoa hevonen pystyy kantamaan, ja mitä pitää ottaa huomioon kun arvioidaan hevosen kantokykyä.

Fysiikan lait eivät kumoudu mielipiteillä eikä mielensä pahoittamisilla. Eli tämä kirjoitus ei ota millään tasolla kantaa IHMISEN PAINOON, vaan miten lasketaan hevosen ideaali kuorma ja ylikuorma, olkoot se ylikuorma sitten vaikka halkopino jota hevonen kantaa selässään.

aasi ja kuorma
Maailmassa on miljoonia hevoseläimiä töissä päivittäin, sekä vetämässä että kantamassa kuormaa. Hakusanoilla ”working equids” tai ”welfare of working equids” löytyy roppakopallinen tutkimustietoa mitä esim. toistuvat ylikuormat tekevät hevosille ja hevoseläimille. Me katsomme asiaa yleensä harrastamisen näkökulmasta, mutta miljoonille hevosille ylimitoitetut kuormat ja puutteellinen työergonomia on arkipäiväistä. Ja kuorma kuuluu nimenomaan työergonomian alle! (Kuvapankki).

Ylikuorma on aina ylikuormaa, riippumatta missä muodossa se on. Laivakin uppoaa jos se ylikuormataan, ihan sama ylikuormataanko se vedellä vai kiinteällä massalla.

The influence of rider:horse bodyweight ratio and rider‐horse‐saddle fit on equine gait and behaviour: A pilot study

Tästä lukekaa myös lähteet!

Evaluation of Indicators of Weight-Carrying Ability of Light Riding Horses

Effects of girth, saddle and weight on movements of the horse

Method for estimating maximum permissible load weight for Japanese native horses using accelerometer‐based gait analysis

High intensity, short duration pulling in heavy horses: physiological effects of competition and rapid weight change

(tuolta löytyy aiheesta: pienet hevoset omaavat useasti paremman kuormankanto- ja vetokyvyn kuin suuret – muistakaa sana ”suhteessa”, suhteessa omaan kokoonsa!).

Effect of the rider position during rising trot on the horse׳s biomechanics (back and trunk kinematics and pressure under the saddle)

Artikkeleita:

Are you too heavy for your horse?

The rider weight debate and why it’s not fat-shaming: H&H responds

How Much Weight Can a Horse Carry?

Samasta tutkimuksesta:

Horses’ Weight-Carrying Ability Studied


Kuinka paljon hevoseni sitten voi kantaa painoa?

  1. Ensin on tiedettävä hevosen oma paino ja lihavuuskunto = jokainen ylipainokilo lasketaan hevosen kannettavaksi painoksi.
  2. Puntari on tarkin tapa tarkistaa hevosen paino. Muuten suosittelen vähintään Hevostietokeskuksen hevosen elopainon mittaamisohjeita. Se ei kuitenkaan kerro samaa totuutta kuin puntari, mutta antaa paremman suunnan kuin esim. painomittanauha.
  3. Arvioit kaikki yllä olevassa tekstissä mainitut kohdat ja niiden vaikutuksen hevosesi peruskuntoon.
  4. Lasket oman ja varusteiden painon, sekä työn kuormittavuuden.

Suositus on että kuorman paino olisi n. 15% hevosen omasta painosta.

20% kuorman paino hevosen omasta painosta selkeästi lisäsi jo hevosen stressimarkkereita ja vaikutti sen liikkeisiin ja liikeratoihin.

25->% paino nosti stressimarkkerit ja vaikutti lihaksistoon, niveliin sekä jänteisiin, aiheutti hevosille erilaisia kipuilmeitä ja kiputiloja.

17-27,5% välillä hevoset työskentelevät anaerobisella tasolla (elimistö kerää maitohappoja, elimistö happamoituu eikä lihakset pysty enää tietyssä pisteessä supistumaan). Tämä johtaa ns. ylikuntoon eli alipalautumiseen ja jatkuvana pitkittyneeseen stressitilaan. Anaerobinen kynnys on ainut yksilöllinen ero, toiset hevoset kykenevät suorittamaan pidempään anaerobisella tasolla kuin toiset. Kuorman koossa suhteessa hevosen kehoon ei ole niin suurta vaihtelua kuin anaerobisessa tasossa.

Samat tulokset on saatu eri roduista riippumatta, myös islanninhevosilla (lue lisää tästä). Eli islanninhevosilla ei ole muita hevosia parempi suhteellinen kuormankantokyky.

Nämä samat tulokset on saatu lukuisissa eri tutkimuksissa. Lisäksi suosittelen tutustumaan tutkimuksiin joissa tutkitaan hevosen liikkeitä+ontumia liittyen epäsopiviin varusteisiin, ratsastajan ja hevosen vinoumiin jne. joissa ei käsitellä suoraa ylikuormaa, mutta todetaan merkittäviä muutoksia jo hyvin kevyellä kuormalla. Pelkkä vino satula ilman ratsastajan painoa voi jo aiheuttaa hevoselle esim. epäsuoria ontumia tai lihaskipuja / vinoumia.

Stressimarkkereita: korkea syke ja hengitystiheys, kohonnut ruumiinlämpö, laktaattien (maitohappojen) määrä kehossa, erilaiset stressihormoonit, kipuilmeet, muut kipuun ja epämiellyttävyyteen liitettävät merkit kuten pukittaminen, hännän heiluttaminen, ontumat jne.