Väittämiä – totta vai tarua

Hevosmaailmassa on vain vähän mustaa ja valkoista, sitäkin enemmän erilaisia harmaita sävyjä. Keräsin muutamia kestosuosikki-väittämiä vain herättämään ajatuksia; voisiko ongelma ollakin jossain muualla kuin yleisesti ajatellaan.

Ennen väittämien esittämistä muistuttaisin: täydellistä ei ole olemassakaan.

Eikä ole olemassa sen enempää stabiilia tilaa kuin täydellisiä hevosiakaan: ”nyt hevoseni osaa liikkua oikein, enää sitä ei tarvitse hioa”. Nuoresta tulee vanha, toipilaasta terve, oloneuvoksesta urheiluhevonen ja kaikki nämä tuovat mukanaan erilaisia muutoksia keholle ja mielelle. Meidän tulee sopeutua tähän jatkuvaan muutokseen – elää sen mukana. Oli muutos sitten positiivista tai negatiivista, sitä muutosta on, ja tulee aina olemaan.

Väittämä: Hevoseni lavat menevät jumiin, ratsastan sitä siis väärin:

• Väärin (ja oikein): on paljon hevosia ympäri maailman joita ratsastetaan miten sattuu ja jotka ovat silti terveitä kuin pukit. Tottakai ratsastuksella vaikutetaan sekä positiivisesti että negatiivisesti hevosen terveyteen ja lihaksistoon, mutta syitä lapojen jumiutumiselle voi olla monia.
  • Satula (tai ajosila) tai vaikka hammaspiikit, asioita jotka ovat helposti korjattavissa, mutta joiden poistaminen ei välttämättä parannakaan aiheuttamaansa virheellistä tapaa liikkua.
  • Rakenteelliset tai lihaksistolliset ongelmat. Näihin tuleekin sitten paneutua syvemmin ja korjaaminen on haastavampi prosessi. Osa liikeratavirheistä on korjattavissa, toisten kanssa joudutaan soveltamaan enemmän. Usein lavan seudun ongelmat löytyvät alaraajojen asentovirheistä, mutta voivat juontaa myös kaulasta, kaularangasta tai lannerangasta. Ei yhtä oikeaa, sen enempää kuin kahta väärää.

Väittämä: Hevonen polkee takajaloilla etujalkoihin ravissa, joten kengityksessä sille pitää jättää varpaalle / kannalle enemmän.

• Väärin (ja aikalailla vain väärin): polkeminen / takominen / hivuttaminen on aina oire jostain. Syy ei ratkea muuttamalla varvasakselia -eli nivelten ja sitä kautta luiden ja jänteiden asentoa – vaan päinvastoin, sillä saadaan roppakopallinen lisäongelmia.
  • Vaatii vähintään sekä eläinlääkärin että kokeneen sairaskengittäjän lausunnot ja mielellään jopa röntgenkuvat jos hevosen varvasakselia lähdetään muuttamaan johonkin suuntaan askellajivirheen vuoksi. Taittunut varvasakseli altistaa jännevammoille sekä nivelsairauksille.

Väittämä: Melominen / keriminen / palmikoiminen on aina rakenteellinen ja perinnöllinen virhe.

• Väärin (ja oikein): Tämä on tavallaan ”muna-vai-kana”-tyyppinen ongelma. On täysin mahdollista että vääränlaisilla varusteilla ja valmennuksella saadaan suorajalkainen hevonen melomaan tai kerimään. Vääränlaisella, epätasapainoisella kengityksellä voidaan myös aiheuttaa em. ongelmia.
  • Melominen ei välttämättä lähde polvesta eikä hevosella ole polven virheasentoa, se voi lähteä ylhäältä lavoista esim. jos lavan liikettä on rajoitettu, tai alhaalta vuohisnivelestä.
  • Helpoiten asian voi tarkistaa seuraamalla hevosta liikkumassa itsenäisesti. Jos hevonen ei melo/keri/palmikoi ilman ratsastajaa tai ajuria, on syytä tarkistaa varusteita ja / tai valmennusta.
  • Kaikki liikeradat jotka ”vääntävät” johonkin suuntaan altistavat sekä jänne- että nivelongelmille. Nivelsiteet, jännetupet sekä limapussit ovat myös kovilla.

Väittämä: puoltamiseen auttaa puoltajankuolain tai päätanko. 

• Väärin: puoltaminen ei lopu. Näkyvä oire vain estetään. Puoltaminen ei ole syy, vaan se on seuraus jostain kehonkäytöllisestä ongelmasta. Pahimmillaan näkyvän oireen estäminen siirtää ongelman aiheuttajan johonkin toisaalle.
  • Sama pätee jos hevonen vetää päätä alas, nostaa ylös, viskoo, kääntää sivulle, ”tilttaa” päätään.

Väittämä: Hevonen on terve koska se ei onnu.

• Väärin: Ensinnäkin näkyvä ontuma voi olla seurausta jostain toisesta vaivasta ja nykyisen tutkitun tiedon mukaan näkyvä ontuma saattaa olla jo kolmannessa tai neljännessä polvessa, eli suomeksi: siinä kohtaa kun hevosen ontuma nähdään, itse sairaus/ongelma on kiertänyt jo kaksi tai kolme raajaa.
  • Hevonen jolla on vaivaa kahdessa tai useammassa jalassa ei välttämättä kykene enää edes ontumaan. Jos sen kaikki raajat ovat yhtä kipeitä, ei ole raajaa jolle se haluaisi laittaa enemmän painoa. Tällaiset vaivat näkyvät yleensä epämääräisinä epäpuhtauksina, stoppailuna, hännän huiskimisena, vastusteluna / ryntäilynä, puoltamisena, jäykkyytenä, yksilöstä ja alkuperäisestä vammasta riippuen.
  • Tutkimusten mukaan omistajat ja usein jopa alan ammattilaiset ovat huonoja tunnistamaan hevosten ontumia ja eritasoisia epäpuhtauksia. Tutkimuksia tästä aiheesta on monia, mutta tässä linkki yhteen artikkeliin aiheesta jonka perässä on linkki tutkimukseen (jonka lähteistä löytyy lisää tutkimuksia aiheesta).
    • Harjoittelemalla ja asian tiedostamalla tähän on kuitenkin hirvittävän helppo tehdä muutos, ainakin omalla kohdalla.
    • Liikkeen katsominen vaatii paljon aktiivista ja jatkuvaa harjoitusta.

Liikeratavirheisiin voidaan puuttua, niitä voidaan kehittää ja parantaa. Myös rakenteelliset liikeratavirheet voidaan huomioida hevosen valmennuksessa ja varusteissa, tällöin hevonen pystyy suorittamaan parhaalla mahdollisella tasolla terveenä.

Joskus liikeratavirheitä on helppo korjata, kun syy on löydetty. Pienillä muutoksilla voidaan saada suuria tuloksia. Vuosia kestäneet liikeratavirheet sitä vastoin saattavat olla haastavampia korjata, ne vaativat omistajalta sitoutumista ja perehtymistä ja usein erilaisten ammattiryhmien yhteistyötä.

Pikaratkaisuja ei ole olemassa, jos olisi, olisi niiden keksijät miljardöörejä eikä ongelmia olisi enää olemassakaan.

Hevosen liikkeeseen perehtyminen ja prosessiin sitoutuminen on parhaimmillaan elinikäinen oppimisen tie, jonka varrella törmää mitä mielenkiintoisempiin risteyksiin. Hevosen liikkeen kiehtovaan maailmaan uppoutuminen sopii erityisesti ennakkoluulottomille ja seikkailunhaluisille ihmisille, joilla on loputon tiedonjano ja halu oppia uutta!

Jos sinua kiinnostaa oman hevosesi liikeradat, lue lisää tästä linkistä.