Työskentelyä ympäryllä hyödyllisesti. Hevosen juoksuttaminen.

Kaahaako hevosesi liinassa? Kaatuuko se vahvasti sisäänpäin? Siirtymissä tulee pukit ja puskee ulos tai vaihtoehtoisesti voimakkaasti sisään? Tästä saat muutamia ajatuksia miten voisit työstää hevostasi hyödyllisesti ja monipuolisesti maastakäsin.

Ympyrä luonnossa

Luonnossa hevosen ei tarvitse koskaan mennä ympyrää. Se saa jyrätä sisälapa edellä käännöksiin, juuri niin vahvasti kuin se haluaa, eikä ole pelkoa että se menisi rikki. Sillä ei ole kuormaa päällä tai perässä, eikä sen tarvitse juosta ympyrää toistuvasti, vain silloin kun sen tarvitsee kääntyä.

Ja tämän vuoksi hevonen tulee opettaa kulkemaan ympyrällä. Koska se ei ole luonnollista, hevonen ei tiedä opettamatta miten sen tulee käyttää kehoaan, esimerkiksi liinassa.

Hevosen juoksuttaminen liinassa

Yleisin virhe jonka näkee sivuapuohjien kanssa. Jos hevosen oletetaan asettuvan ja taipuvan SISÄÄN, sitä ei saa asettaa saman mittaisilla sivuapuohjilla ULOS ja sen jälkeen pakottaa painamaan kuolainta vastaan sisään. Tämä heikentää merkittävästi hevosen tasapainoa. Hevonen tasapainottaa itseään päällä ja kaulalla – niiden liikkeiden rajoittamisella rajoitetaan koko hevosen kokonaisvaltaista liikettä.

Väittämiä ja korjauksia.

Muutamia yleisiä olettamuksia ja niiden korjauksia:

Väite: Hevonen tarvitsee sivuapuohjat tms. apuohjat pyöristääkseen selkänsä.

  1. Hevonen voi pyöristää selkänsä pään ollessa eri asennoissa.
  2. Niskanyöri ja okahaarakkeiden päällysside ovat ne joka tekevät optisen harhan selän pyöreydestä pään ollessa alhaalla, mutta selkälihakset voivat olla täysin levossa vaikka pää olisi kuinka alhaalla.
  3. Hevosen selkä pyöristyy ja notkistuu joka askelsyklillä, liitovaiheessa selkä on notkolla, ponnistusvaiheessa selkä on pyöreä. Ja tämä tapahtuu siis joka ikisellä askeleella. Eri askellajeissa selän sykli menee eri tahtiin, riippuen jalkojen liikkeistä.
  4. Eri askellajeissa vaaditaan erilaista selän käyttöä. Laukassa ja käynnissä vaaditaan ihan eri säädöt, jos halutaan jotain hyötyä apuvälineistä.
  5. Eri askellajeissa vaaditaan erilaista muotoa.
  6. LANTIO on oleellisin, lantion fleksio ja ekstensio ovat ne mitä oikeasti haetaan kun puhutaan selän pyöreydestä ja muodosta. Lantion asento määrittää kaikista eniten millaisessa muodossa, millaisella voimalla hevonen liikkuu. Lantio on hevosen voimansiirron keskus, kaikki mitä me ihmiset haluamme hevoselta, lähtee lantiosta.

Väite: Hevonen kuumuu liinassa.

  1. Yleisin kohta jossa riekkuminen liinassa alkaa on siirtymät. Tämä johtuu fyysisestä kyvyttömyydestä kantaa itseään pienellä ympyrällä. Ongelma on pääsääntöisesti fyysinen, mutta usein toistettuna voi muuttua myös henkiseksi. Palaamalla hieman taaksepäin, ”riekkuminen” pääsääntöisesti loppuu. Erilaiset piuhat voivat kyllä helpostikin pakottaa hevosen johonkin asentoon jossa se ei pääse riekkumaan, mutta… tasapainoa ja kehonhallintaa ne eivät paranna, päinvastoin, voivat tehdä päinvastaisen lopputuloksen.
  2. Hevonen menettää tasapainonsa pienellä ympyrällä ja kompensoi tasapainon lisäämällä vauhtia. Tämä johtaa yleensä voimakkaampaan kaatumiseen sisäänpäin ja ympyrän pienentymiseen (tai vaihtoehtoisesti puskemiseen kokonaan pois ympyrältä). Mitä pienempi ympyrä ja huonompi kehonhallinta hevosella, sen suurempaan riskiin ihminen joutuu, hevosen alkaessa pukittamaan tai protestoimaan epämukavuuttaan – pahimmillaan voi saada kaviosta päähänsä (ei tavatonta sekään).
  3. Ympyrä on liian pieni hevosen notkeuteen ja kehonhallintaan nähden, se jännittyy ja ahdistuu ja koittaa päästä pois paikalta.
Hevosen juoksuttaminen liinassa

Lapa edellä, ulos asettuneena, vartalo suorana, sisätakajalan astuessa jatkuvasti massakeskipisteen yli, kuormittuessa entisestään, tasapainon heikentyessä entisestään. Jos hevosen halutaan kulkevan kroppa suorana, sitä kannattaisi työstää suoralla uralla.

Hevosen juoksuttaminen liinassa

…ja näin se menee luonnossa. Lapa edellä, ulos asettuneena, kroppa suorana ja jalan astuessa massakeskipisteen ulkopuolelle. Täysin luonnollista, eikä ole kuormaa painamassa, eikä sen tarvitse tehdä sitä yhtäsoittoa.

Väite: Hevonen menee rikki juoksutuksesta – tai väite: hevoselle liinatyöskentely on tehokasta liikuntaa.

  1. Väitteet ovat sekä oikein että väärin.
  2. Juoksutus, oikein tehtynä, voi olla erittäin tehokasta.
  3. Juoksutus, väärin tehtynä, voi rikkoa hevosen erittäin nopeasti.
  4. Juoksutuksella voi parantaa tai heikentää hevosen henkistä hyvinvointia, tehostaa tai tuhota hevosen itseluottamuksen, riippuen täysin siitä tapahtuuko juoksutus oikein vai väärin.
  5. Oikea ja väärä määräytyy yksilöllisesti hevosen mukaan. Jokainen hevonen on rakenteeltaan, motoriikaltaan, kehonhallinnaltaan, lihaskunnolta, koolta, koulutustasolta, käyttösuunnalta, + miljoonalta muulta muuttujalta erilaisia. Siksi ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa, tai yhtä ainoaa väärää. Ja tämä on se syy miksi mielipiteitä on yhtä monta kuin hevosia ja ihmisiä. Anatominen toimintaketju ei kuitenkaan ole mielipidekysymys, sen ymmärtämiseen tarvitaan tietoa, ei mielipiteitä.

Ei pelkkä pää…

…sitäkin tarvitaan kyllä, mutta sen lisäksi on vielä keskiarvoisesti 500kg hevosta jäljellä. Ei pelkkä selkäkään, selkä on jalkojen päällä. On kylkeä, jalkoja, kaulaa, selkää, takapuolta, häntäkin. Joka ikinen palikka tukee toistaan, kokonaisuus rakentuu vain toimivista palikoista.

Häntäkin on isossa roolissa, se kertoo valehtelematta jos ympyrä on vaikkapa liian pieni tai tasapaino pettää. Hännän huiskiminen on helppo ja selkeästi näkyvä merkki milloin toimitaan tasapainossa ja oikein, milloin olisi korjattavaa. Hevonen käyttää häntää tasapainotukseen, viimeistään silloin kun tasapaino on pettämässä kokonaan, mutta kertoo sillä myös epämiellyttävyyttä.

Lantiofleksio

Lantiofleksio-ekstensio on suuremmassa roolissa kuin pään asento hevosen selänkäytön näkökulmasta… mutta kaikella on roolinsa, ei yhtä ilman toista, kokonaisuus rakentuu pienistä palikoista. Kokonaisuus myös hajoaa jos jokin palikka ei toimi.

Mitä tapahtuu jos hevonen kaahaa – tai juoksee lapa edellä?

Jos hevonen juoksee toistuvasti suorana ympyrällä, se kantaa koko painonsa sisäetu- ja ulkotakajalalla. Tämä johtaa näiden raajojen jatkuvaan ylikuormitukseen ja lisää merkittävästi luokkaantumisriskiä.

Jos mukaan lisätään suojat, nousee sisäetujalan ja ulkotakajalan jänteiden lämpötila yli normaalin rasituksen lämpötilan (eli yli 40 asteeseen) ja se tekee jatkuvaa mikrovauriota hevosen jännesoluille (tämä tapahtuu kaikessa työskentelyssä – kulkee nimellä hystereesisilmukka). Usein toistettuna hevosen jännejärjestelmä on jatkuvalla epätasaisella kuormituksella, tehden ihon alla jatkuvaa mikrovauriota, ja jokin kaunis päivä jänteet voivat sanoa sopimuksensa irti. Jänteet siis vapauttavat lämpöä aina rasituksessa ja lämpötila nousee aina, ero tulee siinä kuinka hyvin lämpö pääsee pois kehosta ja kuinka tasaista kuormitus on.

Lämmittely

Huono lämmittely, äkkinäiset liikkeet, valmiiksi mikrovaurioista kärsinyt jännekudos = jännevamma. Epätasainen kuormitus raajoille nostaa merkittävästi riskiä.

Hevonen laitetaan ympyrälle. Se lämmitellään käynnissä huonosti ja lähdetään suoraan ravi- tai laukkatyöskentelyyn. Hevonen ottaa muutamat pukit ja astuu huonosti, jänne saattaa oikeasti vaurioitua. Liinassa akuutin jännevamman syntyminen on harvinaisempaa, toki ei tavatonta, sillä hevosella on vain oma painonsa kannettavana.

Tutkimusten mukaan jännevammoja edeltää usein toistuvaa mikrovauriota, eli vain harvoin on kyse puhtaasti tapaturmaisesta jännevammasta. Toki, tätä väittämää on hyvin vaikea todentaa, harvan hevosen jänteitä ultrataan säännöllisesti. Jännevammojen syntyminen on siis seurausta pitkittyneestä rasituksesta, jonka tapaturma vain laukaisee.  Epätasainen kuormitus hevosen raajoille, liika lämpö tai huono lämmittely ovat siis edesauttavia tekijöitä jännevammoille.

Jos siis haluaa ennaltaehkäistä jännevammoja, harjoituksen laatuun kannattaa todellakin satsata – laatu menee aina määrän edelle.

Ennaltaehkäisyssä on paljon positiivisia ominaisuuksia mm. se että se on taloudellisesti edullisin vaihtoehto!

Hevosen liikemekaniikka on eri käynnissä ja ravissa/laukassa. Käynti tapahtuu lihasvoimalla, raviin ja laukkaan siirryttäessä ”noustaan jousille”, valtaosa liikkeestä tuotetaan jänteillä ja jännelihaksilla. Sen vuoksi jänneongelmat ja jännevammat syntyvät ravissa tai laukassa, vain hyvin harvoin käynnissä.

Ja sen vuoksi jännevammahevonen kuntoutetaan kävelyttämällä.

Jännevamma hevosella

Jännekudos on melko lämpöresistenssiä, jänteiden lämpötila voi nousta normaalissa rasituksessa samalle tasolle jossa ihmisiltä poltetaan syöpäsoluja. Jos lämpö ei pääse pois, vaan poistuminen estetään esimerkiksi suojilla, alkaa liika lämpö kuitenkin tuhoamaan hitaasti jännekudosta, usein toistettuna mikrovauriota voi tulla niin paljon että jännevamman syntymiseen riittää vain pieni nitkahdus. Tämä tapahtumaketju kulkee nimellä hysteerisilmukka, suomeksi siitä löytyy ainoastaan ihmisten näkökulmasta, mutta hevosella on sama asia kyseessä. Hevosella jänteet ovat ihmisen jänteitä suuremmassa roolissa.

Lateraali, vertikaali, horisontaali

Hevosen tulisi ympyrällä taipua lateraalisti, olla pystyssä vertikaalisesti ja jalkojen tulisi kulkea kahdella uralla horisontaalisesti – sisäjalkojen omalla urallaan, ulkojalkojen omallaan.

Vaaditko kauhalla kun on lusikalla annettu?

Menen elämäni ensimmäistä kertaa balettitunnille – vaaditaanko minulta että pysyn pystyssä kärkitossuilla ja osaan tehdä täydellisen plién? Tuskin. On päivänselvää ettei ensikertalainen pysy sekuntiakaan pystyssä kärkitossuilla.

Hevonen ympyrällä

Yleisin skenaario on että hevonen kulkee sisälapa johtavana, ulospäin asettuneena ja vartalo suorana (kuvassa hieman liioiteltuna). Tämä johtaa sisäetu- ja ulkotakajalan epätasaiseen kuormitukseen ja nostaa vammautumisriskiä.

Vai onko? Hevosen näkökulmasta harmillisen harvoin. Nuoren hevosen ei ole todennäköisesti juuri koskaan tarvinnut venyttää kylkivälilihaksiaan – ehkä jos on rapsuttanut itseään hampailla takajaloista. Silti siltä odotetaan kykyä kantaa itsensä lähes balettiliikkeiden tasolla – hevosen näkökulmasta.

Hevosen taivuttaminen

Hevonen venyttelee kylkivälilihaksia ja kaulan lihaksiaan rapsuttaessaan kylkiään tai takajalkaansa. Se vaatii aika paljon tasapainoa, eikä kaikki hevoset pysty sitä tekemään, etenkin jos lihakset ovat jumissa. Kuten ihmisillä, lihaksia pitää jumpata ja venytellä, että ne venyisivät.

Ympyrä on todella vaativa hevoselle. Ympyrää ratsastetaan kilpailuissa ja arvostellaan sen suoruuden (vertikaali), taipuisuuden (lateraali) ja korkeampiin luokkiin mentäessä pienuuden (piruetti) mukaan. Muutamia mainitakseni.

Hevonen jolla on lantion, kyljen tai lavan lihakset jumissa, ei kykene menemään ympyrällä. Se ei fyysisesti taivu, koska jäkittävät lihakset laittavat vastaan.

Jos lannerangassa on ongelmaa ei hevonen pääse polkemaan alleen, se ei pääse astumaan massakeskipisteeseen ja työntö jää vajaaksi (ei juurikaan liitoksissa pään ja kaulan asentoon). Jos takapään lihaksisto on heikko, tapahtuu sama.

Jos lapa tai kaulan lihakset ovat jumissa, ei hevonen pääse siirtämään etujalkojaan tarpeeksi ja etupään liike jää vajaaksi.

Hevosen taipuminen ympyrällä

Ympyrällä hevosen ulkokylki venyy, sisäkylki supistuu. Lihaskunto ja motoriikka määrittää kuinka pienellä ympyrällä hevonen pystyy venymään ilman että takapää jää ympyrän kehän ulkopuolelle.

Ympyrä on motoriikkaa ja hienomotoriikkaa

…jos ympyrää ei harjoitella, ei juoksuttamisesta tai ympyrän ratsastamisesta ole juurikaan hyötyäkään. Oikeanlaisen tekniikan opettaminen hevoselle ei kuitenkaan ole mahdottoman haastavaakaan. Luonnollisesti siihen vaikuttaa hevosen luontainen kehonkäyttökyky, luonne, koulutustaso ja sen sellainen, mutta systemaattisesti harjoiteltuna päästään usein nopeammin haluttuun lopputulokseen, kuin nopeasti pakotettuna. Perusterveelle ja peruskoulutetulle hevoselle riittää alta 10 toistoa niin ollaan jo täysin eri tasolla.

…Ja mikä parasta, perusteellinen opettaminen auttaa KAIKESSA mitä hevosen kanssa tehdään – ajamisessa, maastakäsin työskentelyssä, ratsastuksessa…

Oikein tehtynä harjoitukset ovat sekä halpaa ennaltaehkäisyä että hyödyllistä harjoitusta kehonhallintaan, tasapainoon, taipuisuuteen, yhteistyöhön – pienillä asioilla saa yllättävän paljon hyvää!

Hevonen laiduntaa pää alhaalla

Jos pään ja kaulan asento olisivat ainoita joilla vaikutettaisiin hevosen selän lihaksiin ja pyöreyteen, meillä olisi vain vahvaselkäisiä ja notkeita hevosia. Syödessä on selkä pyöreänä, mutta mitään suurta aktiivisuutta lihaksistossa ei ole havaittavissa. (Kuvapankkikuva).

Mistä liikkeelle?

Tulemme tekemään perusteellisen verkkokurssin hevosen kehonhallinnasta ympyrällä, ympyrätyöskentelystä, siitä miten kehonhallintaa voidaan parantaa ja mitä anatomisesta ja biomekaanisesta näkökulmasta tulisi tietää hevosen liikkeestä ympyrällä. Kerromme mihin kaikkialle liike vaikuttaa ja miltä liikevirheet näyttävät, miltä näyttää kun hevonen kulkee oikein.

Kyse on loppupeleissä hyvin yksinkertaisista asioista, harjoituksista joita voidaan tehdä pienillä annoksilla, tavallisessa arjessa. Aivan kuten balettiharjoitukset, jos venyttelet joka päivä vähän, on todennäköisempää että saat spagaatin kivuttomasti ja oikein – kuin sillä että ruttaat itsesi siihen väkisin heti alussa (et todennäköisesti mielelläsi koita enää toiste…). 10 minuuttia päivässä on jo 60 tuntia vuodessa.

Mutta ennen sitä:

Hevosen selän biomekaniikka -verkkokurssi

Hevosen selän biomekaniikka -verkkokurssi kertoo tarkemmin hevosen selän anatomiasta, toiminnasta sekä biomekaniikan teoriat jotka ovat liitoksissa kaikkeen yllämainittuun. Kurssi kertoo mitä tarkoittaa lantion fleksio ja ekstensio ja miten ne vaikuttavat hevosen selän käyttöön – miksi lantion asennolla on suurempi merkitys kuin pään ja kaulan asennolla. Hevosen selän biomekaniikka- verkkokurssi on erinomainen paikka aloittaa ennen ympyrätyöskentelyä, jotta osaisit katsoa oikeita asioita hevosesta ja ymmärrät tarkemmin mitä tarkoittaa selän pyöreys.

Kaikesta hevosen valmennuksesta saa moninverroin irti kun hahmottaa kokonaisuuden! Se auttaa luovuuteen – opit yhdistelemään tekniikoita jonka jälkeen voit harjoitella sekä maasta, selästä tai vaikka vaunuilta. Ja kokonaisuuden hahmottamiseen pääsee parhaiten tiedolla!

Ole oman hevosesi reilu ja taitava personal trainer – tee sille yksilöllinen ja toimiva harjoitusohjelma- tiedolla ja taidolla!

Kurssilta löytyy myös lähteet selän toiminnan tutkimuksiin ja teorioihin joita tässä kirjoituksessa sivuan.