Onko hevosen varusteilla merkitystä?

Lähtisinkö lenkille lenkkareilla vai puukengillä?

Haluan lähteä lenkille, mutta minulla ei ole lenkkareita, on vain tallipuukkarit. Ei hätää, kävelen paikalliseen urheiluvälinekauppaan ja hyllyt TURSUAA lenkkareita! Värivaihtoehtoja on kaikki mitä ei edes sateenkaareen mahdu, kokoja ja malleja vielä enemmän, on pitkälle matkalle ja lyhyelle, on vaellukseen, on erilaisille pohjille, sisä- ja ulkokäyttöön – iskee jo melkein runsaudenpula.

wooden-shoes-812096_1280

Näillä sitä on mennä kilpoteltu satoja vuosia. (Kuvituskuva)

Koitan yksiä jalkaani ja olo on kuin pilvien päällä kävelisi! Jalka nousee korkealle ja tunnen oloni kevyeksi. Voisin juosta vaikka maratonin. Ostan vielä teknisen paidan ja housut, ne suunnilleen hengittävät puolestani, kantavat minua loppumatkan kun lihakseni väsyvät ja älykkäinä vaatteina ne muistuttavat oikeasta tekniikasta painaen juuri sitä kohtaa kehostani mitä unohdan vajaalla juoksutekniikallani käyttää.

sports-shoes-115149_1920

Pohjan materiaalit ja muoto vaikuttavat tutkitusti niin että tavallinen sohvaperunakin yltää huippusuorituksiin… (Kuvituskuva)

Innostuksissani tutkin kaikki netin syöverit ja opiskelen juoksutekniikkaa. Mitä piti muistaa hengittämisessä, miten pidän käsiäni. Mutta koska haluan vain parasta, päätän hankkia personal trainerin.

Liikunta vahvistaa,

Elämäni ensimmäisen juoksulenkin jälkeen, voimaantuneena, menen tallille. Hevoseni pitää myös päästä lenkille. Voisin ajaa sille ”voimaa”. Kaivan isoisäni hevosen vanhat puulänget ja lyön ne hevoseni hartioille, laitetaan vain se ohut patja kun paksu hiostaa niin paljon. Vähän ne länget ehkä kiristävät siitä alakaulan kohdalta, mutta ne on hienoa käsityötä. Vedän vanhat painavat autonakselikärryt sen perään ja lyön perussilaan kiinni. Harmittelen hieman kun varsa on potkinut kärryjen aisaa vinoon. Sidon rahkeen kiinni aisaan, siitä se lähtee kivasti takaviistoon, ehkä ne rissatkin voisi asentaa jossain kohtaa kun vain mies ehtisi. Näin on aina ennenkin tehty, kunhan nyt kärryt perässä pysyy. Kuoppaiselle tielle mars, kunto nousee.

Toistot vahvistaa

Muutaman lenkin jälkeen hevoseni alkaa puoltamaan. Ei hätää, voi käyttää päätankoa, lapuista ei ollut hyötyä. Vähän se hevonen on moittinut myös selkäänsä eivätkä etujalatkaan mahdu takajalkojen alta pois.

Käytän hevoseni klinikalla kun se alkaa olemaan epäpuhdas. Kyynärniveltä piikitetään, epäillään hieman lannerankaongelmaa. Hankala hevonen kun tuolla tavoin on rikki ja puoltaakin. Klinikalta suositeltiin gramaaneja. Koitetaan. Somen raati suosittelee puoltajankuolainta toinen äärilaita että kuolaimet pois kokonaan, ehkä suukappale korjaa ongelman. Hieroja valitti että hevosen lapa on jumissa, ettei hevonen tykkää että siihen kosketaan.

horse-racing-719635_1920

”Uusi” rintaremmimalli muistuttaa mallia jota käytettiin ennen ajanlaskumme alkua. Siitä luovuttiin riemusta kiljuen kun se kuristi hevosta ja painoi lavan hermoja sekä valtimoita. Samasta syystä luovuttiin kaulanarulla ratsastamisesta. Mites se menikään – historia toistaa itseään?? (Kuvituskuva)

racehorse-419742_1920

Gramaanit – toiset lajisuunnat ovat kieltämässä gramaanit hevosen (henkisesti ja fyysisesti) rikkovana, toiseen lajisuuntaan sitä suositellaan korjaamaan rikkinäisiä. (Kuvituskuva)

Hevonen on kuulemma huono yleistämään osaamaansa asiaa uuteen asiayhteyteen… vai miten se meni?

Kehuskelen kaverilleni voimaannuttavalla vihersmoothie-juomalla miten kivat nämä uudet lenkkarini on. On oikein ilo lähteä lenkille – juosta pilvien päällä! Fyssarikin kehui että lihaksistoni on symmetrisempi. Vanha nivelvaivakaan ei enää vaivaa kun lihakset on vahvistunut ja ergonomia huomioitu, innostuin siihen päälle vielä uimisesta ja pilateksesta.

Toiselle kaverilleni, sille hevosihmiselle kiukuttelen klinikkalaskua. Taas meni rahaa piikittämiseen. Kyynärnivel, miten se nyt sen on mennyt rikkomaan? Ja jalatkaan ei ehdi alta pois, somessa neuvottiin painokenkiä, kengittäjällekin pitää maksaa. Ja hevonen ei liiku. Se ei halua tarhassakaan liikkua, on vain hapan. Varmaan kun se on tamma, tamma se on kun meinaa sitä hierojaakin potkia, puree kun koskee olkaniveleen. Olkaniveltä ei tutkittu klinikalla, koska ei niissä ikinä mitään vikaa ole. Seuraavaksi hommaan kyllä orin.

…kaverini ehdottaa että olisiko sille hevosellekin sellaiset lenkkarit jotka tuntuisi kun juoksisi pilvien päällä? Suutun.

horse-1782715_1920

Harmillista kun niillä elävillä eläimillä on omia mielipiteitään ja tuntemuksia. (Kuvituskuva)

Aikansa huippu-urheilijat

Tiedän että minä en pääse oikealle maratonille, ei kuntoni eikä oikein aikanikaan riitä. Pitää hevosta kuntouttaa kun se on aina kipeä. Se pitäisi kuitenkin saada starttiin. Mielellään tosi pian. ”Urheilija ei tervettä päivää näe”.

street-marathon-1149220_1920.jpg

Urheilija ei tervettä päivää näe. Silti kukaan ei suorita sairaana. Haastava yhtälö. (Kuvituskuva)

Samaan aikaan huipputeknologiayrityksessä tutkitaan ja kehitetään keskinkertaiselle marginaali-maajoukkueelle teknisiä varusteita. Kaikki pitää olla ”vimpan päälle”, lähdetäänhän tässä edustamaan kokonaista valtiota, vaikkei tätä lajia edes kukaan seuraa. Laboratoriot pauhaa, uusia materiaaleja kehitetään, testataan, tutkitaan. Jos nanomillin parannus saataisiin siirtämällä ilma-aukko puoli milliä sivuun.

Onneksi tuli itselle hommattua ne hyvät urheiluvälineet. Jos mielii pitää itsensä kunnossa niin tarvitsee personal trainerin ja ergonomiset välineet.

personal-1277392_1920

Personal trainer, yksilöllinen ruoka- ja treeniohjelma ja kaikista tulee olympiatason urheilijoita. (Kuvituskuva)

Voisiko tämä olla kohta jolla joku voisi saada kilpailuetua?

Sen sijaan että tässä kohtaa suututaan, voisi pysähtyä hetkeksi. Defenssi valjastuksista ja hevosen varusteista puhuttaessa oli yllättävä vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt äärireaktiot lähinnä vain kyllästyttää. Jos suhteutetaan miten ison vahingon voi saada väärillä vetopisteillä siihen saako hevonen 15millilitraa (luonnollista) e-vitamiinia sen 16-millilitran sijaan, me toisinaan ehkä(?) keskitymme vähän väärään päähän ketjua…

running-watch-1246430_1280

Sykettä voidaan seurata, kehittääkin. Rikkoutuneet olkanivelen nivelsiteet ovatkin hieman haastavammat korjata. Kunnon sykemittarit hevoselle maksavat saman verran kuin ergonomiset, koviin vauhteihin kehitetyt länget. Muutamasta lisäravinnesäkistä voi säästää loppuihin varusteisiin pesämunaa. (Kuvituskuva)

Tai hei, käännetään keskustelu hevosen koulutukseen tai lajisuuntaan..

..niin, on sillä valtavan suuri merkitys, mutta ihan yhtä kipeää se koulutettu hevonen saa kuin kouluttamaton jos sen varusteet on epäsopivat.

Ärsyttävät faktat kun ne ei inttämällä muutu

On hyväksyttävä tosiasia, ettei valjastamista opeteta enää juuri missään. Koska valjastamista ei selkeästi pidetä mitenkään oleellisena, se ei myöskään sellaiseksi muutu. Kaikki mitä ei arvosteta, muuttuu toissijaiseksi.

On myös hyväksyttävä tosiasia että valjaiden ja kärryjen valmistajien anatomiatietous ja/tai kyky arvioida varusteiden sopivuutta hevoselle on kiinni heidän omasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta hevosen anatomiaan ja liikemekaniikkaan, eikä hevosalan oppilaitosten opetussuunnitelmasta. On hyväksyttävä ettei Suomessa kouluteta satulaseppiä.

On hyväksyttävä että ravikärryt valmistetaan keskipakoisvoiman ja ratakallistusten näkökulmasta, ei hevosen työergonomian näkökulmasta. Joissain kehitystöissä on sentään huomioitu kuskin ergonomia. Hevoseen ei monissa edes viitata. Kunhan aisa ei koske raajan alaosaan, hevonen voi säikähtää. On myös hyväksyttävät ettei ravivarusteiden vaikutusta hevosen kehoon ole tutkittu, apuvälineiden vaikutusta vielä vähemmän.

Mielipiteiden paikka on siellä häntäremmin kupeessa

On mielenkiintoinen ilmiö, että samaan aikaan kun varusteita pidetään toissijaisena asiana ja kaikki opettelevat sen itse haluamallaan tavalla, tai se opetetaan meille herraties millä tavalla, se saa aikaan todella voimakkaita reaktioita. Aihe on yksi niitä tabuja joista ei saa puhua ääneen ilman että joku suuttuu, mikä on ihan käsittämätöntä. Mitä hyötyä siitä on suuttua? Kehittääkö se ergonomiaa?

Meillä voi kaikilla olla miljoona mielipidettä, periaatetta, olettamusta, mutta hevonen on se jonka päällä ne varusteet on. Hevostani kiinnostaa varmaan aivan mielettömästi minun henkilökohtainen mielipiteeni mäkivyön turhuudesta silloin kun se jarruttaa alamäkeen raskaita kärryjä (tai rekeä) peräaukon lihaksilla ja lannerangalla.

Harvassa meissä asuu sisällä sen enempää pientä lehmää kuin lottomiljonääriä, valjasseppää tai metalliseppää. Olemme niiden tuotteiden varassa mitä meille myydään. Koska markkinat ovat Suomessa pienet, emme me myöskään pääse kamalasti valikoiman laajuudella keulimaan.

Valjastaminen on puhtaasti vain fysiikkaa ja anatomiaa. Fysiikan lait eivät muutu, anatomiaan pätee lainalaisuudet ja yksilöllisyys.

Kaikki on ja pysyy

Siitä ajatusmallista että kaikki on ja pysyy, siitä tulisi kaikkien hevosenomistajien päästä eroon. Näin ei ole. Vain jos hevosella ajetaan / ratsastetaan AINA samassa ympäristössä, samalla pohjalla keskimäärin kahdesta neljään TUHANTEEN tuntiin vuodessa (ka 8h päivä), silloin sen keho VOI MAHDOLLISESTI EHKÄ pysyä stabiilina muutaman vuoden ja pärjätään samoilla varusteilla ja säädöillä.

Ei siis ole olemassa sitä ”valjassettiä” tai satulaa jonka kerran ostat ja sillä sutkutat, samoilla säädöillä, loppuelämän, samalla hevosella (joissain tapauksissa vielä kaikilla tallin hevosilla). Se on sellaista se hevosen omistaminen. Omatkin lenkkarit on muutamaan otteeseen vaihtunut sitten lapsuusajan.

Mönkijät on helppoja, niissä on kaikissa samanlainen vetokoukku.

horse-1647771_1920

Kaikki elävä on jatkuvassa muutoksessa. Varsa muuttaa fyysistä kokoaan ja voimaansa monen monta kertaa elämässään. Hienomotoriikasta ja painovoiman vastustamisesta puhumattakaan. (Kuvituskuva)

Valjaat – hevosen AINOAT työergonomiavälineet

Sillä hieman vääntyneellä aisalla, väärällä, lavan hermoa painavalla vetopisteellä ja selälle siirtyvällä vedolla, niillähän ei ollut merkitystä? Näin on aina tehty. Olkanivel ja lapa eivät ole kipeytyneet epäsopivista längistä jotka lyövät olkaan joka askeleella koska niissä on vähän välystä… kun se veto olikin selällä… koska onhan länget pakko olla kun hevoselle ajetaan voimaa. Näin on aina tehty. Puoltaminen, jännästi juuri sinne vääntyneen aisan puolelle, kipeää olkaniveltä vastakkaiselle puolelle, se johtuu siitä että painaa kädelle? Lihakset nyt vain menee aina just siltä puolelta jumiin, on aina mennyt.

Jaakon pavun kokonen palko kiipeää nenääni jos joku mainitsee sanan epäsopivat länget tai väärät vetopisteet, sitä vastoin suitsien suukappaleesta tai lisävarusteista voin kyllä keskustella tuntikaupalla.

Hevosen ainoat työergonomiavälineet on valjaat ja varusteet… niistä valtaosa on kehitetty hevosen kehon suojaamiseksi meidän ihmisten aiheuttamalta paineelta.

Ainoastaan ymmärtämällä hevosen anatomiaa ja biomekaniikkaa, hyväksymällä fysiikan peruslait, vain sillä me kykynemme varustamaan hevoset optimaalisesti – joskus vähän on täysin yhtä väärin hevosta kohtaan kuin liikaa.

Artikkelikuva on kuvituskuva Burmasta. Valjastuksessa on harvinaisen paljon samoja elementtejä kuin suomalaisessa tamppi- ja ravivaljastuksessa. Missään muualla maailmassa näihin elementteihin ei helpolla törmää.