Hevosen biomekaniikka / Equine Biomechanics

Biomekaniikka on biologisten järjestelmien tutkimista mekaniikan avulla (tässä tapauksessa hevosen sekä mahdollisesti siihen vaikuttavan ihmisen).

Biomekaniikka on soveltava tieteenala, fysiikkaa, biologiaa, eläinlääketiedettä, mekaniikkaa, tekniikkaa. Biomekaniikka on liikuntabiologiaa, jossa keskitytään mm. liikemekaniikan tutkimiseen.

Biomekaniikka sisältää käytännössä siis ainakin seuraavat (ja vähän päälle):

  • Rakenne
  • Askellajit, liike ja liikemekaniikka
  • Ergonomia
  • Kinesiologia
  • Muskuloskeletaarinen ja ortopedinen biomekaniikka
  • Vammojen biomekaniikka, ensisijaisesti ennaltaehkäisy, mutta jos siinä on jo epäonnistuttu niin kuntoutus
  • Urheilubiomekaniikka

Biomekaniikka ei siis ole koulukunta eikä lajisuunta, vaan se on täysin näistä riippumatonta. Hevonen on hevonen riippumatta mitä työtä se tekee. Kuitenkin jokainen lajisuunta ja koulukunta ovat sidottuja biomekaniikkaan.

Biomekaniikassa keskitytään hevoseen kokonaisuutena, jossa voidaan tarkastella kokonaisuuden jokaista osaa omanaan, mutta myös sitä kuinka jokainen osa vaikuttaa toiseen, eikä yksi osa voi toimia ilman toista.

”To every action there is always opposed an equal reaction.”

– Isaac Newton

Biomekaniikan lyhyt historia

Biomekaniikka on kiehtonut jo antiikin kreikkalaisten aikaan, mutta 1600-luku, renessanssi, oli sen kulta-aikaa. Biomekaniikan isänä pidetty italialaista fyysikko matemaatikkoa Borellia joka kirjoitti ensimmäisen biomekaniikan teoksen ”De Motu Animalium”.

Biomekaniikan kannalta oleellisin henkilö oli kuitenkin Sir Isaac Newton (1642-1727), joka kirjoitti kolme Newtonin lakia ”The Laws of Motion” (painovoima- ja liikelaki).

Näihin aikoihin on myös ajoitettavissa ns. ”klassisen kouluratsastuksen” syntyminen. Renessanssiaika on hevosen käytön historian kannalta hyvin merkittävää aikaa, mutta myös tieteen ja tiedon kannalta merkittävä aikakausi.

Hevosen biomekaniikan tutkimuksen katsotaan aloittaneen Muybridge 1878, joka halusi kumota vanhan uskomuksen että hevosella on ravissa aina yksi jalka maassa. Valokuvaustekniikkaa käyttämällä hän oli ensimmäinen joka osoitti että hevosella on ravissa myös liitovaihe, ja samalla vahingossa antoi, nopeuskameraa käyttämällä, potkun elokuvateollisuuden syntymiselle.

Hevosen biomekaniikan tutkiminen jäi kuitenkin polttomoottorin keksimisen jälkeen hevosvoimien jalkoihin ja heräsi uudelleen vasta 1970-luvulla. 70-luvulla syntyi käsitys ”urheiluhevonen”.  Lisäpotkua tähän saatiin tietotekniikan halpenemisesta, ja askellajien tutkiminen tuli jälleen ajankohtaiseksi.

Hevosen ja ihmisen (ylipäätään nisäkkäisen) biomekaniikassa on paljon yhtäläisyyksiä – kuten eroavaisuuksia, tutkimusmenetelmät ovat melkolailla samanlaiset. Hevosen biomekaniikkaa on kuitenkin tutkittu merkittävästi ihmisen biomekaniikkaa vähemmän, eikä tutkimusta käytetä juurikaan hyödyksi esim. varustekehittelyssä, toisin kuin ihmisillä – urheilukauppojen kenkähyllyt tästä hyvänä esimerkkinä.

”What we know is a drop, what we don’t know is an ocean.”

– Sir Isaac Newton

Artikkelikuva: Title: The horse in motion, illus. by Muybridge. ”Sallie Gardner,” owned by Leland Stanford, running at a 1:40 gait over the Palo Alto track, 19 June 1878: 2 frames showing diagram of foot movements (Linkki)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s